maanantai 30. marraskuuta 2015

Maaseuturahaston hankkeet kiinnostavat, mutta yritykset ratkaisevat lopullisen tuloksen

Manner-Suomen maaseutuohjelman seurantakomitea piti 17.11.2015 kokouksen, jossa todettiin maaseutuohjelman käynnistymisen sujuneen muihin maihin verrattuna kohtuullisen hyvin. Myös komission edustajat olivat tyytyväisiä Suomen ohjelman etenemiseen. Erityisesti kevään 2015 haun tulokset ovat olleet ympäristötavoitteiden kannalta erinomaiset. Koska osa toimenpiteistä on merkittävästi ylittänyt asetetut tavoitteet, joitakin ympäristökorvausten toimia esitetään rajattavaksi ohjelman rahoituksen riittävyyden takaamiseksi loppuohjelmakaudelle. Myös viljelijätukien maksut on pystytty hoitamaan ensimmäisten maiden joukossa koko Euroopassa. Sen sijaan yritys- ja hanketukien päätöksiä joudutaan valitettavasti vielä odottamaan tietojärjestelmien ongelmien johdosta.

Manner-Suomen maaseutuohjelman hankkeet ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta kahdella ensimmäisellä hakukerralla myös Hämeessä. Yhteensä ELY-keskusten rahoitusta on haettu Hämeen ELY-keskuksen alueelle (Kanta- ja Päijät-Häme) 42 hankkeeseen 10,4 milj. euroa. Suurin osa (noin 75 %) haetuista hankkeista kohdistui edellä mainittuihin kahteen maakuntaamme, mutta haetuissa hankkeissa on runsaasti myös alueiden välisiä hankkeita.
Hankkeet kohdistuvat hyvin alueellisen maaseutuohjelman painopisteisiin (ruoka, metsä, matkailu/palvelut ja asuminen). Yhdistävänä teemana alueellisessa suunnitelmassa ovat yrittäjyys ja biotalous. Käytettävissä oleva rahamäärä on noin 5 milj. euroa, jolloin hankkeiden valinnassa joudumme painottamaan alueellisia valintakriteereitä.

Olisimme kuitenkin odottaneet, että hankkeiden joukossa olisi ollut vieläkin enemmän uusia biotalouden innovaatioita ja yrityskytkentöjä. Hämeen alueelle tuodaan jalostettavaksi merkittäviä määriä maatalouden ja metsätalouden raaka-aineita, jolloin alueella on nykyisen elinkeinorakenteen pohjalta hyvät lähtökohdat biotalouden uusille kasvumahdollisuuksille. Hämeessä on myös merkittävää alan osaamista, tutkimusta ja koulutusta. Esimerkiksi hyödyntämällä Hämeen osaamispotentiaalia ja teknologian mahdollisuuksia biomassalla ja luonnonvaroilla voisi olla mahdollista entistä enemmän tuottaa merkittävää uutta arvonlisää. Tällöin alueemme toimijoiden ja yritysten pitäisi kuitenkin nähdä mahdollisuuksia perinteisten toimialojen lisäksi esimerkiksi uusissa biopohjaisissa tuotteissa, bioenergiassa, uusilla teknologian aloilla, korkean lisäarvon elintarvikkeissa, ravinteiden kierrätyksen sivuvirroissa, bioteknisesti tuotetuissa lääkkeissä, biotaloutta tukevien koneiden valmistuksessa ja palveluissa. Myös kansainvälinen ulottuvuus on hyvä pitää mielessä uusia ratkaisuja haettaessa.

Syksyn tulossuunnitelman mukaan Hämeen ELY-keskuksen alueella tavoitteena olisi vuoteen 2020 mennessä vaikuttaa maaseutuohjelman toimenpitein esimerkiksi noin 1800 henkilön koulutukseen, 340 toimintansa kehittävän yrityksen toimintaan ja luoda 250 uutta työpaikkaa. Nykyisessä taloustilanteessa suurimmat haasteet liittyvät nimenomaan uusien työpaikkojen luomiseen, sillä monet yritysten investoinnitkin tähtäävät toiminnan tehokkuuden parantamiseen ja olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseen. Koska maaseutuohjelmassa on voimakkaasti nostettu esiin uusien työpaikkojen syntyminen ja biotalouden innovaatiot, odotan tämän näkyvän entistä selkeämmin myös rahoitettavien hankkeiden valinnassa ja myös hankkeiden käytännön toiminnassa.

Maaseutuohjelman tavoitteiden valossa haluan herättää laajempaakin pohdintaa siitä, miten hankkeisiin saadaan mukaan mahdollisimman paljon käytännön yrittäjiä ja miten hankkeet suunnataan heidän tarpeidensa edistämiseen. Samalla hanketoimijoiden kannattaa pitää mielessä erilaiset hankemuodot ja tukitasot (60-100 % julkista tukea) kehittämishankkeissa, jolloin osa toimenpiteistä voidaan räätälöidä entistä paremmin myös yritysten tarpeista lähteneiksi. Myös yritysten kannattaa olla aktiivisia, jotta heidän toiveensa voidaan ottaa mahdollisimman hyvin toiminnassa huomioon. Rahaston nimestä huolimatta toimenpiteitä on mahdollista suunnata monille eri toimialoille maakuntamme kaikkiin kaupunkeihin, sillä vain keskeisimmät asemakaava-alueet on jätetty Kanta-Hämeessä maaseudun yritysrahoituksen ulkopuolelle. ELY-keskukset ja LEADER-ryhmät antavat mielellään lisätietoja yrityksen perustamiseen, kehittämiseen tai laajentamiseen tarjolla olevaista rahoitusmahdollisuuksista.

Meidän tehtävämme hallinnossa on vain auttaa yrityksiä mahdollisimman hyvin erilaisten suunnitelmien toteuttamisessa. Maaseutuohjelman tavoitteiden saavuttamisen ratkaisevat monilta keskeisiltä osin kuitenkin alueellamme toimivat eri alojen yrittäjät. Avainasemassa ovat toimintaansa kehittävät yritykset ja yrittäjät, jotka osaavat nähdä tulevien vuosien kehittämismahdollisuudet ja joiden ansiosta uusia työpaikkoja myös syntyy Hämeeseen.  

Kirjoittaja Kari Kivikko on Hämeen ELY-keskuksen maaseutuyksikön päällikkö.


torstai 22. lokakuuta 2015

Vuoden LUO yhteistyöosaaja 2015 on luonnonvara-alan ja biotalouden vahva asiantuntija

Vuoden 2015 LUO yhteistyöosaajaksi valittiin Tapani Pöykkö HAMKista. Yhteistyöosaaja on luonnonvara-alan ja biotalouden vahva asiantuntija ja puolestapuhuja. Tapani on luonut vahvan pohjan HAMKin ja koko Kanta-Hämeen biotalouden tutkimus- ja kehitystoiminnalle. Hän on valtakunnallisestikin merkittävä alan verkostotoimija ja hyvä yhteistyökumppani LUO-verkostossa. Yhteistyöosaajaa ehdottaneiden sanoin: onnittelut Mr. Bioeconomy.

Yhteistyöosaajaa sai ehdottaa syyskuun aikana. LUO-verkoston ohjausryhmä valitsi palkittavan.
Yhteistyöosaajan palkitsee LUO Luonnonvara-alan verkosto.  Verkostoa koordinoi ja kehittää Kanta-Hämeen luonnonvara-alan osaamiskeskittymän käynnistäminen –hanke. Hanketta rahoittavat Hämeen liitto ja HAMK. www.hamk.fi/luo

Lisätietoja:
LUO-verkoston projektipäällikkö Anne Horila, puhelin 050 3011 679 tai sähköposti anne.horila@hame.fi.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Ravinteet kiertoon ja vedet kirkkaammiksi

Huoli vesien tilasta on aiheellinen, ja valtakunnan tasolla onkin tarve tehostaa ravinteiden kierrätystä ja ehkäistä ravinteiden, erityisesti fosforin ja typen, valumista vesistöihin. Suomen hallitus on sitoutunut tehotoimiin, jotta Saaristomeren vesien tila saadaan hyväksi vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Suomesta on luvattu tehdä ravinteiden kierrätyksen mallimaa.

Näihin haasteisiin vastaa Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön -hanke eli Ravinneresurssi, jossa ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua edistetään yhteistyöllä. Hankkeen päätoteuttajana on Hämeen ammattikorkeakoulu ja hankekumppaneina ovat Luonnonvarakeskus, Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema ja Etelä-Suomen Salaojakeskus. Hanke on osa ympäristöministeriön ohjelmaa ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi ja Saaristomeren tilan parantamiseksi. Ohjelman kautta ympäristöministeriö osallistuu hankkeen rahoitukseen.

Tavoitteena on tehostaa ravinteiden kierrätystä ja resurssitehokasta käyttöä maataloudessa sekä pienentää vesiin päätyvää ravinnekuormaa. Maatalouden aiheuttamien ravinnekuormitusten vähentämiseksi viljelijöiden aktivoiminen uusien menetelmien hyödyntämiseen on keskeistä. Edellytyksenä on pystyä perustelemaan miksi viljelijän kannattaa muuttaa toimintatapojaan ja ottaa käyttöön tutkitut ja hyväksi havaitut menetelmät.

Kerääjäkasvit kierrättämään

Kerääjäkasvit ovat yksi hankkeen toimenpiteistä. Tämä tiimoilta Mustialassa järjestettiin 8.10. hankkeeseen kuuluva pellonpiennarpäivä teemalla ” Kerääjäkasvit keräävät pellonpientareelle”.  Päivän aikana pohdittiin kerääjäkasvien tuomia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätyksessä ja ravinnehuuhtoumien ehkäisyssä ja vaihdettiin ajatuksia kasvukauden aikaisista kokemuksista.

Kerääjäkasvien hyödyntämisestä ravinteiden pidättämisessä on saatu lupaavia tuloksia. Kiinnostusta lisää kasvustojen hyödyntäminen rehukäytössä tai biokaasutuotannossa. Kaikissa tilanteissa maassa vapaana olevia ravinteita napataan talteen kerääjäkasvien avulla ja ravinteet lähtevät hyödylliseen kiertoon. Ne joko sitoutuvat kasviin ja jäävät kasvin mukana maaperään tai vaihtoehtoisesti jatkavat matkaansa rehussa eläimeen tai bioenergian raaka-aineeksi. Rehu- ja biokaasutuskierrossa kerääjäkasvien mukana sitoutuneista ravinteista osa palaa takaisin maahan arvokkaana lannoitteena joko lannan tai biokaasutuksen sivujakeiden muodossa.

Maataloudessa ravinteiden huuhtoutumiseen liittyvä ongelma kulminoituu suurelta osin kasvukauden ulkopuoliseen aikaan ja niihin tilanteisiin kun pellolla ei kasva mitään. Se on aika, joka monesti mielletään ajaksi jolloin pelto lepää. Mutta näin ei tosiasiassa pitäisi olla, vaan peltomaa pitää saada töihin, kasvukauden ulkopuolellakin. Ja tässä kerääjäkasvit ovat hyvä työnantaja. Kerääjäkasvikasvusto voidaan perustaa joko keväällä tai vasta satokasvin korjuun jälkeen, ennen elokuun puoliväliä. Kerääjäkasvi kasvaa varsinaisen satokasvin korjuun jälkeen peittäen maata ja ottaen peltoon jääneitä ravinteita talteen. Ilman kasvipeitteisyyttä sänkimaa on erittäin altis ravinteiden huuhtoutumiselle kun maassa ei ole enää kasvustoa joka hyödyntäisi siinä olevia ravinteita

Ravinteiden sitomisen lisäksi kerääjäkasveista on paljon muutakin hyötyä peltomaalle. Niiden juuristo kuohkeuttaa maata, joka parantaa maan rakennetta. Lisäksi ne edistävät maan mikrobitoimintaa, joka edesauttaa maassa olevan orgaanisen aineksen hajoamista ja parantaa maan multavuutta. Ja kun maan kasvuolosuhteet ovat hyvät, kasvit kasvavat paremmin ja käyttävät myös tarjolla olevat ravinteet tehokkaammin. Näin ravinnekierto tehostuu ja huuhtoutumisalttiiden ravinteiden määrä vähenee.

Vaikka kerääjäkasveja on tutkittu jo 1990-luvulta lähtien ja niistä tiedetään paljon, on lisätutkimukselle edelleen tarvetta. Pellonpiennarpäivässäkin nousi esiin monia kysymyksiä, jotka vaatisivat lisätutkimusta. Näitä ovat mm. kerääjäkasvien lajikekokeet, kerääjäkasvin kylvö syysviljan kylvön yhteydessä, talvehtimiseen liittyvät asiat ja mitä tehdä kerääjäkasvikasvustolle syksyllä tai vaihtoehtoisesti keväällä. Toivottavasti jo lähivuosina näihin kysymyksiin saadaan vastauksia.

Tutkimus ja maatilamittakaavan sovellukset lähelle opiskelijoita

Ravinneresurssi-hankkeen toimintaympäristönä on Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan tutkimus- ja opetusmaatila. Oppilaitosympäristöön perustetut esimerkkikohteet ovat esimerkkejä käytännön toimenpiteistä, joilla edistetään ravinteiden kierrätystä ja parannetaan vesien tilaa.

Osaamisen edistäminen ja asenteisiin vaikuttaminen ovat keskeisiä asioita joilla edesautetaan ympäristön tilaa parantavien tavoitteiden saavuttamista. Oppilaitosympäristössä koulutetaan tulevaisuuden maatalouden ammattilaisia, ja on tärkeää että he jo opiskeluaikana pääsevät näkemään erilaisia vaihtoehtoja joilla voidaan edistää ravinteiden kierrätystä ja vesien suojelua. Opetusmaatila tarjoaa myös hyvän ympäristön viljelijöiden ja muiden alan toimijoiden koulutukseen.

Kerääjäkasvien lisäksi hankkeen toimenpiteisiin kuuluu olkibiosuotimen pilotointi valumavesien käsittelymenetelmänä sekä peltolohkon paikalliskuivatus säätösalaojituksen avulla. Kaikkein toimenpiteiden vaikutusta valumavesien määrään ja vedenlaatuun sekä ravinnetaseisiin seurataan ja arvioidaan niiden kustannustehokkuutta. Kaikki tieto tulee avoimesti saataville hankkeen verkkosivuille www.hamk.fi/ravinneresurssi josta löytyy myös lisätietoa hankkeesta.

Kirjoittaja Katariina Manni, HAMK,  lehtori ja Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön –hankkeen projektipäällikkö

torstai 8. lokakuuta 2015

Yhteistyöllä kohti kukoistusta

Kiitos kaikille LUO-verkoston toimijoille, jota olitte mukana Enterprise 2015 –tapahtuman järjestelyissä sekä tapahtumassa.

Liitteenä on TEK-lehden juttu seminaarista: Yhteistyöllä kohti kukoistusta. Mukana on useita verkostomme toimijoiden kommentteja.

Lue lisää Pekka Leiviskän kirjoittamasta jutusta:
http://lehti.tek.fi/tyoelama/yhteistyolla-kohti-kukoistusta


tiistai 22. syyskuuta 2015

Resurssiviisauden ytimessä

Maapallon uusiutuvat luonnonvarat tämän vuoden osalta oli kulutettu loppuun jo elokuun 13. päivä. Melkein viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Suomessa luonnonvaroista ei ole puutetta, mutta tämä ei tarkoita etteikö meillä olisi myös parannettavaa. Esimerkiksi ekologinen jalanjälki on myös suomalaisella kuluttajalla suuri. Mitä sinä voisit tehdä toisin?

Hämeen ammattikorkeakoulussa alkoi EAKR-rahoitteinen Alueelliset järkivihreät innovaatiot-hanke, jonka kolme isoa tavoitetta ovat resurssiviisauden lisääminen, innovaatiotoiminnan tukeminen ja vähähiilisten pilottien toteuttaminen. Vähähiilisyyttä edesauttaa energiatehokkuus, kestävästi tuotettujen uusiutuvien energiamuotojen lisääntyminen, materiaalitehokkuus, viisas liikkuminen sekä kestävä kulutus. Vähähiilisyys liittyy vahvasti kasvihuonepäästöjen vähenemiseen.

Mitä sitten resurssiviisaus tarkoittaa? Sitran Resurssiviisas-hankkeessa resurssiviisaus määriteltiin kyvyksi käyttää erilaisia resursseja harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla.  Resursseilla puolestaan voidaan tarkoittaa luonnonvaroja, raaka-aineita, energiaa, tuotteita, palveluita, tiloja tai aikaa. Resurssiviisaassa toiminnassa ei ole siis kyse mistään suuresta ja ihmeellisestä. Sanonta pienistä puroista syntyy iso virta toimii myös tässä. Toki, suuriakin muutoksia tarvitaan, mutta asioihin on helpompi tarttua, kun ne nähdään pieninä tekoina. Tutkimalla, ideoimalla ja kokeilemalla pienestä voi tulla suurta.

Hankkeella on isot tavoitteet, mutta tämän päivän ohjausryhmän kokouksen perusteella odotan innolla hankkeen etenemistä. Hankkeen kohdealuetta on Kanta-Häme ja sen idea pohjautuu Forssan Järkivihreä -strategiaan. Forssan kaupunki kuuluu Fisu-verkostoon, mikä koostuu edelläkävijä kaupungeista ja kunnista tähtäimenä kestävä hyvinvointi. Forssan on ollut mukana Sitran Resurssiviisas-hankkeessa, jonka aikana alkanutta työtä kohti resurssiviisasta toimintaa tullaan hankkeen aikana jatkamaan. Hankkeessa tartutaan myös aiheen ympärillä olevan termiviidakon selventämiseen. Mitä milläkin termillä tarkoitetaan? Seuraa siis hankkeen www-sivuja. Sinne tullaan kokomaan hankkeessa opittua asioita.

Paljon on tehtävää, mutta työ on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Haastan sinutkin miettimään, miten voisit toimia resurssiviisaammin. Olisiko se yksi kasvisruokapäivä viikkoon lisää tai polkupyöräily töihin autoilun sijaan vielä kun kelit sen sallivat? Muutos voi olla myös pullovesien hylkääminen ja jätteiden ohjeiden mukainen kierrättäminen. Resurssiviisasta syksyä sinulle toivoen!

ps Nettisivut avautuvat syyskuun aikana osoitteessa www.hamk.fi/apuri

Kirjoittaja Laura Vainio on Alueelliset järkivihreät innovaatiot -hankkeen projektipäällikkö.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Digitaalisuutta, yrittäjyyttä ja yhteistyötä - Enterprise 2015 teknologiayrittäjyyspäivät saapuvat Hämeenlinnan Verkatehtaalle lokakuussa

Enterprise 2015 eli yhdeksännet valtakunnalliset teknologiayrittäjyyspäivät järjestetään 6.-7.10.2015 Verkatehtaalla Hämeenlinnassa. Tapahtuman pääteemana on Digitaalisuus muuttaa kaiken? - uusi yrittäjyyden aikakausi. LUO-verkosto on esillä tapahtumassa. Lue lisää tapahtumasta Minna Takalan kirjoittamasta Blogista.

 Enterprise 2015 Blogi-kirjoitus, Minna Takala, Hämeen liitto

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ehdota LUO yhteistyöosaaja 2015

LUO Luonnonvara-alan verkosto haluaa jälleen palkita yhteistyöosaajan, joka on edistänyt LUO-verkoston toimintaa ja yhteistyötä vuonna 2015. Yhteistyötä on tehty yli organisaatiorajojen ja se on liittynyt joihinkin seuraavista verkoston tavoitteista:

1) Tutkimus- ja kehittämisyhteistyö, osaamisen jakaminen, tutkimustiedon hyödyntäminen, hankeyhteistyö ja uusien hankeideoiden jalostaminen

2) Oppimisympäristöjen yhteiskäyttö (HAMK, Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus Luke) ja opetusyhteistyö

3) Uuden tiedon hyödyntäminen liiketoiminnaksi, uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi, yritysyhteistyö, yrittäjämäisen asenteen ja projektioppimisen edistäminen

Kiitä yhteistyökumppania ja ehdota häntä vuoden yhteistyöosaajaksi ke 23.9.2015 mennessä. Lähetä henkilön nimi, organisaatio ja sähköpostiosoite osoitteella anne.horila@hame.fi ja perustele lyhyesti miksi ehdottamasi henkilö tulisi palkita LUO 2015 yhteistyöosaajana. Viestin otsikoksi Vuoden LUO yhteistyöosaaja 2015.

Yhteistyöosaajan valitsee LUO-verkoston ohjausryhmä. Yhteistyöosaaja palkitaan loppuvuodesta 2015. Lisäksi kaikkien yhteistyöosaajia ehdottaneiden kesken arvotaan pieni palkinto.

LUO Luonnonvara-alan verkoston tavoitteena on synnyttää uutta osaamista ja liiketoimintaa sekä kestävää kasvua Kanta-Hämeeseen. LUO-verkostoa ovat kehittämässä Hämeen ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta ja Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Luonnonvarakeskus Luke sekä muita koulutus- ja tutkimusorganisaatioita, Linnan Kehitys Oy, Forssan Seudun Kehittämiskeskus Oy, Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy, First Round Oy, yrityksiä ja järjestöjä sekä Hämeen liitto. Yhteistyötä halutaan vahvistaa alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.



Lisätietoja:
Anne Horila, projektipäällikkö, anne.horila@hame.fi , +358 (0)50 301 1679
Lisätietoa verkostosta löytyy osoitteesta www.hamk.fi/luo
LUO Luonnonvara-alan verkostoa koordinoi ja kehittää Kanta-Hämeen luonnonvara-alan osaamiskeskittymän käynnistäminen -hanke, jonka rahoituksesta vastaavat Hämeen liitto ja HAMK.

tiistai 25. elokuuta 2015

LUOntevasti ja tuloksellisesti monipaikkaista yhteistyötä

LUO Luonnonvara-alan verkosto koostuu useista eri organisaatioista. Lisäksi organisaatioilla on useita toimipisteitä eri paikkakunnilla. Yhteistyötä tehdään myös luontevasti eri maiden välillä.

Sosiaalinen media ja erilaiset kokous- ja konferenssiratkaisut mahdollistavat ihmisten tapaamisen verkon välityksellä. Tieto kulkee nopeasti ja voimme olla yhteydessä toisiimme helposti. Lisäksi voimme jakaa tietoa ja osaamistamme. Sosiaalisen median kautta yhteisöllinen ja kokeileva kehittäminen ja ihmisten kokoon saaminen on nopeutunut.

Ihmisten välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksessa rakentuvan yhteisen ymmärryksen rakentajana olen miettinyt kasvokkain tapahtuvan ja verkossa tapahtuvan kohtaamisen merkitystä. Minulle on tärkeää ensin tavata ihminen kasvotusten, tutustua ja kuunnella. Oppia tuntemaan ihmistä sen verran, että osaan jatkossa viestiä oikealla tavalla. Kasvokkain tapaamisessa minun on helpompi tunnustella meneekö viestini perille sellaisena kuin sen olen tarkoittanut. Toisaalta helpot ja rutiiniluontoiset asiat hoituvat hyvin verkon välityksellä. Erityisesti jo tuttujen toimijoiden kesken.

Verkostomainen työskentely ja monipaikkainen yhteistyö ovat lisääntyneet jatkuvasti. Miten meidän kannattaa toimia monipaikkaisessa verkostossa ja tehdä ihmisten välistä yhteistyötä niin, että yhteistyö on helppoa, luontevaa ja tuloksellista?

Kasvokkaisten tapaamisten merkitys on verkostomme toimijoiden mielestä ollut tärkeää. Toisaalta verkkopalaverit säästävät aikaa, rahaa ja istumalihaksia sekä mahdollistavat sujuvan yhteistyön eri puolille maailmaa. Osaajien verkostosta löytyy oikeaa osaamista ja voimme työskennellä yhdessä välimatkoista huolimatta.
 
Monipaikkainen yhteistyö on arkea. Haluamme kuitenkin LUO-verkostossa kehittyä edelleen. Olemmekin mukana tutkimuskohteena Lappeenrannan teknillisen yliopiston TEKES-hankkeessa. Innospring Catch –hankkeen kautta teetämme parhaillaan kyselyä, jossa selvitetään yhteistyön nykytilaa ja koettuja hyötyjä. Kyselyn tuloksia hyödynnetään LUO-verkoston yhteistyön toimintatapojen kehittämisessä.




KUVA. Innospring Catch –hankkeen suunnittelupäivä Lepaalla. Kuvassa vasemmalta Minna Takala, Jukka-Pekka Bergman, Anna-Maija Nisula, Kirsimarja Blomqvist ja Kaisa Henttonen.

Kirjoittajana ja kuvaajana on LUO-verkoston projektipäällikkö Anne Horila.

perjantai 7. elokuuta 2015

Virallista ja viraalia markkinointia ja viestintää lähiruoka-hankkeessa



Hortonomi-opiskelijat Emmi Turkki ja Taru Hakuni tekivät hankkeelle tunnuskuvan päijäthämeen väreissä

Virallista ja viraalia markkinointia ja viestintää


Teksti Pia Rupponen
Kirjoittaja on viestinnän ja markkinoinnin lehtori HAMKissa sekä HAMK biotalouden markkinointikoordinaattori

Lähiruoasta uutta liiketoimintaa – Local Street food -hankkeessa opiskelijat tekivät hankkeelle viestintää ja markkinakyselyä



Vuoden 2015 alusta alkanut ja tuttavallisesti Tapahtumaruoka-hankkeen nimellä kutsuttu kokonaisuus tähtää vastuullisesti tuotetun päijäthämäläisen lähiruoan ja -juoman esilletuomiseen. Mukana olevat yritykset He-Vi Hasila, Hollolan Hirvi, Leipomo Limbbu, Maatila-Liha Meronen, Vääksyn Mylly sekä Tuloiselan Marjatila sekä hamkilaiset (HAMK) ja lamkilaiset (LAMK) hanketoimijat kehittävät yritysyhteistyön toimintamallia ja paikallisista aineksista ammentavia ruoka- ja juomatuotteita tapahtumien ruokapalveluihin. Yhteistä yrittämistä testattiin Suuret oluet, pienet panimot -tapahtumassa Lahdessa menneen kesäkuun lopussa, jossa veturi-yritykseksi valikoituneen Maatilaliha Merosen johdolla myytiin nyhtöpossuburgeria (Merosen nyhtö) ja hotdogia (Virain kuumakoira) nälkäiselle oluttapahtumamayleisölle. Hankkeessa mukana olevat Hollolan Hirvi ja Tuloiselan marjatila tarjoilivat olutta ja marjashottia alueen juomia tarjoilevassa osassa.

Hankkeessa on mukana opiskelijoita sekä HAMKin puutarhatalouden että LAMKin palveluliiketoiminnan sekä ympäristö- ja energiatekniikan koulutuksista. Oppilaitoskielellä tämä on tarkoittanut opetuksen integroimista liiketoiminnan kehittämishankkeeseen. Asiantuntijaviestinnän ja markkinoinnin opintojaksojen opettajana HAMKissa olen pystynyt poimimaan hankkeesta sellaisia selvittämisen paikkoja, jotka ovat hyödyttäneet sekä opiskelijoita että hankkeen tavoitteita.

Tapahtumaruoka-hankkeen yksi tavoite on selvittää  kysyntää, jota Päijät-Hämeen yleisö- tai yritystapahtumien tuottajilla olisi (mahdollisesti syntyvää) yhteistä toimintakonseptia (ruoka- ja juomayrittäjien) ja raaka-aineista tehtyjä tuotteita kohtaan. HAMKin markkinoinnin tunneilla tätä päätettiin selvittää tekemällä kysely aiheesta.

Mikä tuottaa arvoa tapahtumajärjestäjälle ja onko pientuottajalla se etu hallussa?


Opiskelijoiden työnä oli eläytyä yrittäjän elämään ja miettiä kysymyksiä ja niille vastausvaihtoehtoja, joiden tietämisestä on hyötyä uuden liiketoimintamuodon kynnyksellä. Perinteisesti Suomen markkinoilla pienten ja keskisuurten lähiruoka- ja juomayritysten on ollut vaikeaa päästä tarjoamaan tuotteita ja palveluita tapahtumiin, ja tarjonta on monestikin tullut suurten ravintola- tai cateringpalveluyritysten kautta. Olisiko pienten yrittäjien osaamisessa siis sellaista kilpailuetua, jolla pääsisi sisään markkinaan? Opiskelijat saivat aikaiseksi hyviä ostohalukkuutta, hintaherkkyyttä ja mielikuvaa lähiruokatuotteesta testaavia kysymyksiä. Kysely toteutetaan myöhemmin tänä vuonna.

Hankkeen viestinnän pitää olla löydettävää


Asiantuntijaviestinnän opiskelijat viettivät omalta osaltaan hikisiä iltapäiviä koostaen Lähiruoasta liiketoimintaa -hankkeelle viestintäsuunnitelmaa, josta selviäisivät hankkeen ydinviestin lisäksi tarkemmat kohderyhmät, viestikanavat ja niihin sopivat sisällöt sekä viestinnän tulosta kuvaavat mittarit. Tavoite oli käyttää esimerkiksi Suuret oluet pienet panimot -tapahtumassa Hankkeen omaa facebookia (facebook.com/tapahtumaruoka) tapahtumaviestinnässä.

Asiakkaat haluavat viestintää -viestejä ei synny "vasemmalla kädellä"


Päijät-hämäläisen lähiruokailmiön löydettävyyteen verkossa ja somessa haluttiin myös panostaa, joka tarkoitti asiaan liittyvien sisältöjen tuottamista ja tilien perustamista somen kanaville (esim. powerpoint-esitykset Slideshare-kanavalle ja kuvien vieminen Instagrammiin ilmiöön liittyvän häshtägin (#) kanssa.) Digitaalisessa viestinnässä kaiken lähtökohta on kuitenkin ajantasainen www-sivu, joka luotiin hanketta hallinoivan HAMKin sivuston alle. Ja kun hankkeista puhutaan, opiskelijoille tuli hyvin selväksi millaiset ovat EAKR-hankkeiden viestintävaatimukset mm. logojen, tekstipohjien ja fonttien suhteen.

Kaikkiaan viestinnän opiskelijat saivat totuudenmukaisen kuvan monimediaisen viestinnän tärkeydestä asiakkaiden tavoittamisessa, liiketoiminnan menestymisessä sekä hanketiedotuksessa. Markkinoinnin opiskelijat hahmottivat markkinapotentiaalin selvittämisen ja asiakaslähtöisyyden ehdottomuuden ennen uuden liiketoiminnan aloittamista. 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

LUOvasti kesään!

LUOvasti kohtaan
kesätuulen.
LUOnnosta saan 
idean uuden. 

Lempeästi lipuvat 
aallot rantaan.
Piirrän ideani
lämpimään santaan.

LUOttamus kasvaa yhdessä tehden.
Tarina löytyy sivulta lehden.

LUOnnollinen valo 
hehkun antaa.
Innostus osallistua 
kauas kantaa. 

- Anne Horila


Kiitos 
LUO-verkoston osaajille 
hyvästä yhteistyöstä kevään aikana.

LUOvaa sekä rentouttavaa kesää 
Sami Saaren ja Elastisen Unelmien LUO -biisin muodossa!



Kirjoittaja Anne Horila on LUO Luonnonvara-alan verkoston projektipäällikkö.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Mobiilikesäkoulu-picnic Mustialassa 13.-14.8.2015

Mobiilius - mobiili työnteko, mobiilioppiminen, mobiili toiminta. Se on sitä, että voimme tehdä työtä tai opiskella siellä missä sille on parhaat edellytykset. Luonnonvara-alalla mobiilius on lähes itsestäänselvyys. Työnteko ei ole pöydän ääressä istumista vaan ollaan luonnossa, työkoneissa, tuotantorakennuksissa. Mutta miten älylaitteita voidaan parhaiten hyödyntää liikkuvan työn pyörteissä? Miten havainnot, seurantatiedon keruu tai muistiinpanot saadaan tehtyä entistä helpommin? Millaisia mahdollisuuksia on oman organisaation tai yrityksen esittelyyn nykyaikaisin keinoin tai miten selviytyä sosiaalisen median pyörteissä? Miten toimitaan tai tulostetaan 3D:nä tai hyödynnetään 360 näkymää?

Muun muassa näihin kysymyksiin saat vastauksia Mobiilikesäkoulupicnicillä. Päivät rakentuvat eri teemojen ympärille ja sen rakentumista voit seurata osoitteessa http://bit.ly/mTeemat. 



Tule sinäkin Mustialan puistossa järjestettävään tapahtumaan. Siellä on tilaa kaikille mobiiliudesta kiinnostuneille, erityisesti opettajille, asiantuntijoille, kehittäjille ja yrittäjille. Mobiilikesäkoulussa opitaan yhdessä ja kahden päivän jälkeen mobiilireppusi on täynnä uusia ideoita.

Tapahtumasta peritään 60 euron järjestelykulumaksu, joka kattaa ohjelman, sähkön ja verkon. Omakustanteiseen ruokailuun on mahdollisuus picnic -ravintolassa sekä mahdollisuus varata majoittuminen Mustialan matkailusta. Illalla on saunominen ja yhteistä illanviettoa.

Ilmoittautuminen on käynnissä osoitteessa http://www.mobiilikesakoulu.com/ilmoittautuminen 

Mobiilikesäkoulu syntyy ihmisistä ja yhteisestä osaamisesta - tehdään tapahtuma yhdessä! Tule mukaan kokemaan ja jakamaan!

Kirjoittaja Outi Vahtila on kehittämispäällikkönä HAMKissa.  

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kasvukausi alkanut – alkaako myös valkuaisomavaraisuuden nousukausi?

”Kevät keikkuen tulevi” –sanonta on tänä keväänä pitänyt varsin hyvin paikkansa. Välillä on lämmintä, välillä kylmää, vuorostaan sataa ja sitten taas paistaa. Ja tässä säätilojen keikutuksessa pitäisi saada kevätkylvöt tehtyä. Ne tärkeät kylvöt, joihin myös kotimainen valkuaisomavaraisuus perustuu.

Kevät käynnisti kasvukauden lisäksi Valkuaisosaamiskeskuksesta ratkaisuja Hämeen valkuaisomavaraisuuteen -hankkeen. Sen toteuttavat Hämeen ammattikorkeakoulu ja Luonnonvarakeskus ja sitä osarahoittaa Hämeen liitto EAKR-rahoituksella. Hankkeessa rakennettava Valkuaisfoorumi kokoaa alueen parasta osaamista edistämään valkuaisomavaraisuutta Hämeen alueella. Hanke ottaa huomioon koko elintarvikeketjun alkutuotannosta kuluttajiin saakka.

Kaksivuotinen hanke on saanut hyvän startin. Valkuaiskasvien havaintoruudut on jo kylvetty ja koekentälle ja rehuntuotantoon varatut siemenet odottavat kylvöhetkeään. Toukokuussa alkavat asiantuntijatreffit, joissa kohdataan verkossa vaihtuvien valkuaisteemojen parissa. Kasvukauden aikana tutkitaan säilörehuksi korjattavan härkäpavun kehitystä, sadonmuodostusta ja rehuarvojen muutoksia ja myöhemmin syksyllä härkäpavun murskesäilöntää. Elokuussa tavataan pellonpientareella tutustuen valkuaiskasveihin ja maistellen niistä tehtyjä herkkuja. Toimintaa siis riittää kesän ja syksyn aikana niin pelloilla, pellonpientareilla kuin verkossa. Tavoitteena on, että valkuaisomavaraisuuden nousukausi alkaa Hämeessä.

Mutta miksi hankkeemme ja puheet valkuaisomavaraisuuden lisäämisestä? Syynä tähän on alhainen täydennysvalkuaisen omavaraisuusaste kotieläinten ruokinnassa, joka on noin 15 %. Tämä tarkoittaa sitä, että tuontivalkuaisrehujen osuus on merkittävä. Myös ihmisravitsemuksessa kotimaiselle valkuaiselle olisi mahdollisuuksia huomattavasti nykyistä enemmän.

Valkuaisomavaraisuuden lisäämisestä saatavat hyödyt ovat nousseet monissa tutkimuksissa ja selvityksissä esiin, ja niiden vaikutukset ovat merkityksellisiä niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin yksittäisillä maatiloillakin. Valkuaiskasvien viljelyä lisäämällä voidaan mm. pienentää tuontirehuihin liittyviä riskejä, lisätä ruokaturvaa, parantaa huoltovarmuutta, kääntää rahavirtoja kotimaiseen tuotantoon ja kulutukseen, lisätä lopputuotteiden kotimaisuusastetta ja edistää lähiruoka-ajattelua. Tilatasolla tarkasteltuna valkuaiskasvien viljely mm. monipuolistaa peltojen käyttöä ja viljelykiertoa, parantaa maan viljelyominaisuuksia, tuo joustoa rehujen korjuuaikoihin sekä vähentää ostolannoitteiden ja –rehujen tarvetta.

Jos hyödyt ovat niinkin moninaiset kuin mitä edellä on kuvattu, herääkin kysymys, mikä sitten jarruttaa kotimaisen valkuaisen tuotantoa. Tehtyjen tutkimusten ja selvitysten perusteella on todettu, että valkuaiskasvien viljelyn kilpailukyvyn parantuminen on perusedellytys, jotta niiden viljely ja käyttö kotieläinten ruokinnassa lisääntyisi. Tähän vaikuttavia asioita ovat mm. viljelykustannusten alentaminen, satotason nosto ja viljelyvarmuus. Myös lopputuotteen hinta sekä myynti- että ostorehuna on ratkaisevaa. Lisäksi tarvitaan uutta tutkimustietoa, osaamisen lisäämistä ja hyviä käytännön esimerkkejä valkuaiskasvien viljelystä ja käytöstä ruokinnassa.  Tilojen välistä yhteistyötä tarvitaan jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat nykyistä paremmin. Ja vielä kun mukaan otetaan kuluttajanäkökulma, niin tarvitaan lisää mm. helposti ja nopeasti käytettäviä jalosteita, valmistuotteita ja hinnankin pitäisi olla kuluttajaystävällinen. Ja ylipäätään kotimaisen kasvivalkuaisen tunnettuutta kuluttajien keskuudessa pitäisi lisätä. Työsarkaa siis riittää jotta valkuaisomavaraisuus saadaan nousuun.

Tänä keväänä julkaistiin VTT:n selvitys ”Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi”. Siinä tavoitteeksi asetettiin valkuaisomavaraisuuden nostaminen 30 prosenttiin. Yhtenä toimenpiteenä ehdotetaan kohdennettujen tutkimus- ja kehityshankkeiden käynnistämistä, jotka edistävät kotimaisen valkuaisen tuotantoa ja käyttöä. Hankkeemme ajoitus osui siis enemmän kuin hyvään ajankohtaan.

Hankkeesta tarkemmin: www.hamk.fi/valkuaisfoorumi
Valkuaisfoorumi löytyy myös Facebookista ja Twitteristä.

Härkäpapua Musialassa. Kuva: Kaisa Kuoppala, Luke.


Kirjoittaja Katariina Manni toimii lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lannan ravinteet kiertoon - peltoon vai vesiin?

Tämän hetken kuuma peruna maataloudessa on ravinneomavaraisuus ja mm. lannan käyttö ravinteena pellolla. Laajemmalla skaalalla ravinteiden kierrätys on tärkeä pala biotaloutta, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätettäviä materiaaleja hyödyntävää talousajattelua. Maataloudessa otetaan askel taaksepäin aikaan, jolloin ravinteet kierrätettiin tehokkaasti ja lanta oli arvokas osa peltoviljelyä.

Maatalouden ja vesiensuojelun yhdistäminen on ollut viime vuosikymmenet haasteellista, vaikka kummankin tavoitteet ovat olleet samanlaiset: pidättää ravinteet pelloilla. Monessa asiassa on jo onnistuttu, parhaimpana esimerkkinä fosforin peltotase, joka on laskenut 90 % 1980-luvun tasoon nähden. Haasteina taas ovat olleet mm. peltoihin kertyneet ravinteet, muuttuvat ilmasto-olot ja eroosio.

Entä tuoko ravinteiden kierrätyksen uusi nousu hyötyjä vai lisää haasteita maatalouden vesiensuojeluun?

Ajatus on heti oikeanlainen: käyttää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti tuotannossa. Samasta vesiensuojeluajattelukin lähtee. Kosteikot, ravinnesiepparit sekä muut vesiensuojelurakenteet ojissa ovat vain laastareita – kallisarvoiset ravinteet ovat jo tällöin hukattu ja väärässä paikassa.

Kaikki lähtee maasta. Pelloilta lähtevään ravinnekuormitukseen vaikuttavat maaperätekijät, maankäyttö- ja viljelyhistoria sekä ilmastotekijät. Viljava maa tukee vesiensuojelua. Irtovesi valuu vesistöihin suurimmalta osin kasvukauden ulkopuolella. Lannan levityksen ajoitus on siis hyvän maan rakenteen lisäksi oleellista - ja haasteellista. Lannan viiveellä vapautuvien ravinteiden pitäisi olla kasvien käytettävissä, kun ne niitä tarvitsevat. Esimerkiksi lannan typpi ja rikki vapautuvat mikrobitoiminnan tuloksena, joten ajoituksen pettäessä ne ovat alttiina huuhtoutumiselle. Toisena haasteena on lannan sisältämän fosforin suuri määrä suhteessa typpeen. Ongelmaan löytyy ratkaisu prosessoinnista, joka samalla lisää ravinteiden säilyvyyttä ja mahdollistaa vesiä kuormittavasta syyslevityksestä luopumisen. Nestemäisen, separoidun jakeen fosfori-typpi -suhde on hyvä ja se voidaan levittää lähipellolle. Kiinteä, 80 % fosforia sisältävä jae taas voidaan kuljettaa kauemmaskin ja käyttää täsmälannoitteena peltolohkoilla. Kolmas haaste liittyy typen haihtumiseen ammoniakkina lannasta, joka pyritään estämään multaamalla lanta maan sisään vuorokauden sisällä levityksestä.

Kun lannoituksen määrä suhteutetaan kasvien tarvetta vastaavaksi, lanta mullataan ja kalkituksesta huolehditaan, saavat kasvit tehokkaasti lannan typen ja fosforin käyttöönsä. Tähän perustuu myös uudistetun, 1.4. voimaan tulevan nitraattiasetuksen lannan levitykseen liittyvät säännökset, joiden tarkoituksena on estää ravinteiden huuhtoutuminen ja ammoniakin haihtuminen. Oikein käytettynä lanta on siis arvokas ravinteiden, orgaanisen aineen ja hyödyllisten mikrobien lähde, jonka hyötykäyttö vähentää vesiin kohdistuvaa kuormitusta sekä suorasti että epäsuorasti mineraalilannoitteiden vähäisemmän käytön kautta. Onkin laskettu, että Suomen maatalous tuottaa 20 miljoonaa tonnia lantaa vuodessa ja määrä riittäisi lannoittamaan Suomen pellot fosforin osalta vuodeksi.

Lannan hyötykäyttöä on laajasti ja ansiokkaasti selvitetty viime vuosina mm. MTT:n HYÖTYLANTA-tutkimusohjelmassa sekä BSAG:n Järki Lanta –hankkeessa. Lisäksi MTT ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat pureutuneet kestävään ruuantuotantoon nelivuotisessa Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi -hankkeessa. Syyskuussa 2014 MTT aloitti Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön –hankkeen, jonka tavoitteet on myös vesiensuojelussa sekä Suomen biotalousstrategian ravinteiden kierrätyksen toimeenpanossa. Alueellisella puolella MTK Häme on koonnut saman pöydän ääreen maatalous- ja vesiensuojeluorganisaatiot sekä oppilaitokset, jotta lanta saataisiin liikkumaan Hämeessä karjatiloilta viljelytiloille hankkeiden avulla. Lannan separointi ja hyötykäyttö tulee olemaan myös osa HAMK:n Mustialaan juuri avatun korkeatasoisen opetusnavetan toimintaa.

Maatalouden ja vesiensuojelun tavoitteet pysyvät samoina, keinot niiden saavuttamiseksi paranevat ilahduttavasti päivä päivältä.

Kirjoittaja Heidi Kontio on Vanajavesikeskuksen ympäristökoordinaattori. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Elintarvikealasta uusi kärkitoimiala Riihimäellä

Kevätpäivien pidentyessä on Riihimäellä ripeästi etenemässä rakennustyöt kahdella työmaalla Kolmostien varrella.  Samanaikaisesti rakentuu kaksi elintarvikealan merkittävää hanketta, Valion uusi välipalatehdas ja Ullan Pakarin leipomo. Lähikuukausina alkavat myös uuden moottoritieliittymän rakennustyöt Herajoen kohdalla, lähellä Valion työmaata.

Valion välipalatehdas on 170 miljoonan investointi, joka on Valion historian suurin hanke.  Tällä hetkellä ei Etelä-Suomessa  tämän suurempaa perinteistä teollisuustuotantoa edustavaa hanketta ole meneillään.  Pääasiassa jugurttipohjaisiin tuotteisiin keskittyvä tehdas on valmistaa tuotteita erityisesti kotimaahan ja länsivientiin. Vuosi sitten Valio teki Riihimäen kaupungin kanssa kaupan, jossa se osti yhdellä kaupalla yli 53 hehtaaria tonttimaata.  Kauppa oli kaikkien aikojen isoin niin kaupungin kuin Valionkin kannalta. Rakennusoikeutta on yli 260.000 kerros-m2. Tämä 170 miljoonan investointi käyttää reippaasti alle 10% tästä Valion hankkimasta rakennusoikeudesta, joten tontille jää vielä huikeasti tilaa laajennuksille ja uusilla hankkeille.

Ullan Pakari on mielenkiintoinen uusi tuttavuus Riihimäellä. Viralliselta nimeltään Lankoski Oy, kyseinen yritys on kotoisin Porin seudulta, josta laajentunut talousalueellemme muutama vuosi sitten. Tuotteiden huikea kysyntä Etelä-Suomessa johti nopeasti siihen, että yritys käynnisti investoinnin omien toimitilojen rakentamiseksi Riihimäelle. Nyt tuotantotilat moninkertaistuvat.

Kulutustottumukset muuttuvat, toiset yritykset vähentävät leipomoitaan, toiset avaavat uusia. Ullan Pakarin moderni uusi leipomo valmistuu logistisesti erinomaiseen paikkaan Kolmostien Riihimäen eteläiseen liittymään ensi syksynä.  Asemakaavakin tehtiin yrityksen toiveiden mukaan nopealla aikataululla. Samalla saamme uuden omintakeisen taukopaikan Kolmostien varrelle; leipomon yhteydessä avautuu merkittävän kokoinen tehtaanmyymälä-lounaskahvila-yhdistelmä.  Riihimäki  on jatkossa merkittävä paitsi maitotuotteiden, myös leivän tuottaja. Oletko sinä maistanut jo aitoa satakuntalaista kakkoa? Kohta tulee entistä enemmän tilaisuuksia siihen!

Miksi sitten nämä elintarvike-alan hankkeet etsiytyvät juuri Riihimäelle?  Jo pitkään on ollut tiedossa, mm. Kehä V –logistiikkaselvityksen tuloksena, että nimenomaan Riihimäen suunnassa yhdistyy logistiikkayritysten kiinnostus ja sopivien tonttien tarjonta koskien pääkaupunkiseudulta ulospäin siirtyviä logistiikkakeskuksia.  Sijaintilogistiikan kannalta Riihimäki on maamme ykköspaikka, josta tavara lähtee puoliksi etelään ja puoliksi pohjoiseen, yhtä paljon itään kuin länteenkin. Valtiomme väestöllinen painopiste kun on hieman Riihimäen pohjoispuolella, mutta toisaalta kuljetusten painopiste vielä Riihimäen eteläpuolella johtuen nykyisten tavaraterminaalien sijainneista. Väestöpainopiste matkaa vuosittain etelään kohti Riihimäkeä, ja jakeluterminaalien painopiste pakenee pk-seudulta pohjoiseen.  Ei ole siis vaikeaa ymmärtää, miksi vuosi vuodelta Riihimäen logistinen aseman käy entistäkin paremmaksi.  

Sijaintilogistiikka on usein mielletty vain logistiikkayritysten mielenkiinnon kohteeksi. Nykyään kun kaikki liiketoiminta tapahtuu globaalissa kilpailuympäristössä, ei sijaintilogistiikka kuitenkaan enää ole vain niiden heiniä. Entistä pienemmät marginaalit ratkaisevat, ja nykyään optimaalinen sijainti on välttämätön miltei kaikissa teollisissa hankkeissa.  Näissä elintarvikealan hankkeissa on kyse siitä, että yhtiöt ovat valinneet Suomen kartalta kannaltaan optimaalisimman sijaintipaikan, ja perustavat nyt uudet yksikkönsä ns. greenfield-hankkeina sinne. Oli tuotannonala mikä hyvänsä, entistä harvempi voi unohtaa sijaintilogistiikan merkityksen. Tämä ajattelun muutos sataa Riihimäen laariin.

Optimaalisen sijainnin määrittämisessä myös työvoiman saatavuudella on jo nyt merkittävä osansa.  Työvoiman saatavuusongelmia koetaan tilastokeskuksen selvityksen perusteella eniten Uudellamaalla, mutta myös mm. Pirkanmaalla, ja monin paikoin Etelä-Suomessa sekä myöskin Lapissa. ”Valkoisia alueita”, joissa työvoiman saatavuusongelmia on vähiten, on Etelä-Suomessa ainoastaan Kanta-Häme ja Kaakkois-Suomi.  Kanta-Hämeessä asuu paljon pk-seudulla pendelöiviä ammattilaisia, joita omalla paikkakunnalla avautuvat työmahdollisuudet kiinnostavat.  Monet tänne etabloituneet yritykset ovat sanoneet, että Riihimäeltä työvoiman saanti oli yllättävänkin helppoa.  Myös työvoiman pysyvyys on hyvä verrattuna pk-seutuun.  Yhdistettynä optimaaliseen sijaintiimme, tulevaisuus on siis valoisa Riihimäen elinvoimaisuuden kannalta.

Kirjoittaja Mika Herpiö on Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n toimitusjohtaja ja elinkeinojohtaja.

Kysy Etelämantereesta -tapahtuma to 26.3.2015 klo 14-15

Tervetuloa mukaan Kysy Etelämantereesta -tapahtumaan
to 26.3.2015 klo 14-15 SunShine Pop Up -sisäpuistoon Linnan Kauppakeskukseen Hämeenlinnaan.

Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman professori Lauri Arvola kertoo meille juuri päättyneestä tutkimusmatkastaan. Lauri on LUO-verkoston vuoden 2014 yhteistyöosaaja ja ohjausryhmän jäsen.

Ennakkotietoa matkasta voi lukea Vanajavesikeskuksen Blogista

Ota vaikka Cafe Kaunosta kahvi tai tee ja tule mukaan tutkimusmatkalle!

Lisätietoa LUO-verkoston Annelta 050 3011 679 tai anne.horila@hame.fi


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Biotalouden mahdollisuudet vai mahdollisuuksien Biotalous

Tarve korvata fossiiliset raaka-aineet ja tuotteet luo tilaa biotaloudelle. Biotalous on biomassojen tuottamista (metsä- ja maatilat, puutarhat ja kasvihuoneet, vedet, jopa kaupungit) ja jalostamista tuotteiksi ja palveluksi. Biotalous pyrkii korvaamaan fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla aina siinä kohdassa, missä se on mahdollista. Tämä siitä syystä, että fossiilisen öljyn ja kivihiilen käyttö aiheuttavat päästöjä ilmakehään, ilmaston muutosta ja maapallon nopeaa lämpenemistä.  Fossiiliset raaka-aineet ehtyvät nykykäytöllä nopeasti, mikä on vakava uhka talouksien kehitykselle ja mikä täytyy jo nyt ottaa huomioon kehityssuunnitelmissa.

Biotalous, joka käyttää uusiintuvia raaka-aineita, on mahdollisuus Suomelle, koska meillä on runsaat metsävarat, runsaat suoalueet ja tuottavat pellot. Meillä on myös muuntumiskykyinen elinkeinorakenne, joka on tottunut käyttämään maan ja metsän mahdollisuuksia, meillä on hyvin koulutettu väestö toteuttamaan muutoksia. Valtiovalta on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Se on nostanut biotalouden kasvukärjeksi asettaen biotaloudelle tavoitteen nostaa tuotoksen 100 miljoonaan euroon ja samalla uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 100 000 lisää.

Suomen metsäteollisuus on ottanut haasteen vastaan, se kehittää ja uudistaa omaa tuotantoaan biotalouden suuntaan niin määrätietoisesti, että Suomen biotaloutta on alettu kutsua metsäbiotaloudeksi. Metsään perustuva biotalous onkin pohjoismainen erityispiirre, muualla biotalouden lähtökohta on vahvasti maataloustuotannossa.

Alueellisten ja paikallisten raaka-ainelähteiden huomioon ottaminen onkin perusteltua biotaloudessa, koska biotalous rakentuu vahvasti aluetalouteen ja siinä oleviin verkostoihin. Jos pohjoismaisen biotalouden pohdintaa jatkaa, niin voisi kuvitella, että Islannissa biotalous perustuu meren tuottamaan biomassaan, kun taas Tanska on lähempänä eurooppalaista maatalousajattelua.

Suomen biotalous ei kuitenkaan kokonaan rakennu metsäteollisuuden kehityksen varaan. Kuten koko Euroopassa myös Suomen sisällä alueelliset raaka-ainelähteet määrittelevät biotalouden kehittymisen suunnan. Metsien ohella meillä on myös tuottavat pellot. Elintarvikeala perustuu jo niin yksikäsitteisesti maan, auringon ja veden tuottamaan satoon ja bioprosesseihin perustuvaan elintarvikkeiden jalostukseen, että sitä ei helposti mielletä biotaloudeksi - vaikka sitähän se aina on ollut.  Suomessa on myös kehittynyt jätteiden käsittely, jossa eri jakeet tehokkaasti erotellaan toisistaan ja otetaan hyötykäyttöön. Tämä on mahdollistanut jätebiomassoihin perustuvan biotalouden kehittymisen.  Tuotteina syntyy mm. kaasua ja etanolia mm. liikenteen polttoaineiksi.

Kanta-Hämeessä biotalouden raaka-aine vaihtoehdot ovat monipuoliset ja siten biotalouden kehittymiselle on hyvät lähtökohdat. Maatalous on vahvaa ja metsät jopa Suomen kasvuisimmiksi todetut. Myös metsien marjat ja puhtaiden vesien kalasto on käytössämme. Runsas väestö tuottaa paljon jätettä ja sitä syntyy myös aktiivisen elinkeinoelämän myötä. Syntyy sivuvirtoja, joita hyödyntämään syntyy yrityksiä. ”Toisen jäte on toisen raaka-aine” on hyvä lähtökohta biotaloudessa jos kohta laajemminkin kierrättämiseen perustuvassa kiertotaloudessa. Kanta-Hämeeseen on keskittynyt merkittävää biotalouteen liittyvää luonnonvaraosaamista, joka on LUO-verkoston avulla vahvistanut yhteistoimintaansa.

Kanta-Hämeen elintarvikesektorilla on vahvat perinteet ja se on edelleen vahva toimija alueella. Alueella on myös paljon pieniä kehittyviä elintarvikeyrityksiä, jotka käyttävät paikallisia raaka-aineita tuotannossaan. Raaka-aineet tuotetaan itse tai hankintaa lähistöltä. Elintarviketuotanto pystyy täällä kohtuulisen helposti kehittymään merkittäväksi biotalouden toimijaksi. Suurin muutostarve koskee ehkä energian käyttöä, siirtymistä hyödyntämään yhä suuremmassa määrin paikallista energiaa.

Metsäsektorin siirtyminen biotalouteen on Kanta-Hämeessä suuremman tehtävän edessä, koska isoja toimijoita alueella ei ole.  Metsäbiotalouden uudet tuotteet, biodiesel, bioetanoli yms. vaativat pitkälle kehitettyä biokemian hyödyntämistä, johon tällä hetkellä näyttäisi olevan vain varaa suurilla toimijoilla. Tulevaisuus voi muuttaa tilanteen.

Toisaalta alueella on paljon pieniä toimijoita, joilla monilla on kehityspotentiaalia. Näitä yrityksiä kehittämällä ja luomalla toimivia verkostoja alueen runsaita puuvaroja voitaisiin tehokkaammin hyödyntää ja jalostaa paikallisesti. Nyt puuvirrat vievät usein alueen ulkopuolelle. Potentiaalia on, ala tarvitsee kehityspanoksia.

Jätteisiin ja sivuvirtoihin pohjautuva biotalous kehittyy Hämeessä hyvää vauhtia.  Forssan seudun kehitys alalla on noteerattu kansainvälisestikin. Forssan järkivihreys on nousemassa brändiksi. Toimialaa on kehitetty yritysvetoisesti ja määrätietoisesti yhdessä kunnallisten päättäjien ja valtakunnallisten kehittäjien kanssa.  Kiimassuon alueelle tulevaisuudessa nouseva pelto- ja jätebiomassoja hyödyntävä biojalostamo nostaa toiminnan uudelle tasolle. Valtakunnallisesti merkittävästä toimintakonseptista hyötyy koko Kanta-Häme.

Kanta-hämäläinen biotalous ei ole vain tuotteiden tuottamista. Biotalous täällä voi rakentua myös aineettomien tuotteiden varaan ja hyödyntää olemassa olevia ekosysteemipalveluja. Matkailu voi hyödyntää laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita, puhdasta luontoa ja upeita järvien kehystämiä maisemia. Kestävä ja energiatehokas asuminen on myös osa biotaloutta. Osaava ja uusiutuvista raaka-aineistaan rikas maakunta omaa kaikki edellytykset nousta biotalouden eturivin toimijaksi.

Kirjoittaja Tapani Pöykkö on HAMKin biotalouden aluetoimintahankkeista vastaava johtaja.


maanantai 2. helmikuuta 2015

SunShine Pop Up sisäpuisto

Kuusimetsä tuoksuu. Puro solisee.  Aurinko valaisee, sen voi tuntea miltei iholla. Koivutkin ovat puhkeamaisillaan silmuihin, osa kukista on jo täydessä kukassaan. Ihana tammikuinen Hämeenlinna! Mitä ihmettä? Tässä ei suinkaan kuvailla ilmastonmuutoksen kokenutta kotikaupunkiani vuosikymmenten päässä, vaan 2015 vuoden innovatiivisuutta tyhjilleen jääneessä kauppakeskuksessa.

Tänään on vuoroni toimia Pop up park Sunshinen puistotätinä.  20 minuuttia sitten avasimme ovet tälle päivälle ja tukkimiehen kirjanpitoon vierailijoita on jo kirjattu 20. Tällaiselle puistolle on selvästi kysyntää. Kaikki hymyilevät ja ovat ihmeissään. Mitä tämä on?

Hämeenlinnan Lyseon lukiolaiset Ira Hänninen, Netta Anttila, Nina Andersson ja Peppi Perttunen osallistuivat koulunsa Paras idea -kilpailuun ideanaan saada eloa Kauppakeskus Linnaan. Kauppakeskukseen jäi runsaasti tyhjää liiketilaa kauppojen muutettua uuteen keskukseen moottoritien katteelle. Hiljentynyt kauppakeskus tuntui ankealta. Tytöt ideoivat pop up sisäpuiston, joka sai nimekseen Sunshine.

Puiston sisältä löytää kesäisen lämmön ja valon, laajan kirjon kasvillisuutta sekä mahdollisuuden tavata ystäviä luonnonantimien kera. Puisto on suunnattu kaikille kaupunkilaisille rauhallisena levähdyspaikkana. Maailmalla vastaavia puistoja on jo olemassa, Suomessa tämä on uutta.
Itse tulin projektiin mukaan Kestävän kehityksen opintojeni kautta. Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa lukiolaiset antoivat suuntaviivoja ja ideointi lähti heti käyntiin Lepaan ja kestävänkehityksen opiskelijoiden, Hämeenliiton ja LUO Luonnonvara-alan verkoston kesken. Jokainen sai osallistua omalla osaamisellaan ja itselleen sopivalla tavalla. Pian yhteistyökumppaniverkosto kasvoi niin suureksi, että oli helppo siirtyä ideoinnista toteutukseen. Puisto rakentui kahdessa viikossa avaamiskuntoon. Se ei ole suinkaan vielä valmis, vaan sitä kehitetään edelleen kaupunkilaisten ideoiden ja ehdotusten pohjalta. Näin siitä rakentuu kaupunkilaisten yhteinen paikka.

Päivystysvuoroni aikana saan valtavasti positiivista ja ihailevaa palautetta kaupunkilaisilta. Ei ole palkitsevampaa hommaa, kuin katsella ihmisten hymyjä ja kuunnella kiitosta. Kommentoinnissa päästään myös yhteiskunnallisesti syvemmälle tasolle, kun puistovieraat pohtivat puiston merkitystä seuraa kaipaavien ihmisten kohtaamispaikkana ja vastalauseena kaupallisuudelle.

Itselleni talkoisiin osallistuminen näytti yhteisön voiman: joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä voi saada jotain merkityksellistä aikaan, kun heillä on yhteinen päämäärä. Ihmisten antama talkootyöpanos, yritysten ja yhdistysten halu osallistua materiaalilahjoituksin sekä kaupungin ja kauppakeskuksen maksama tila kertovat meille tärkeää viestiä: kaiken takana ei sittenkään ole raha. Yhteisöllisyys luo uskoa tulevaan aikana, jolloin liiketilat seisovat tyhjillään.

Puistovuoroni päätteeksi lasken vierailijoita käyneen 350. Toiset kiersivät puiston läpi, toiset istuivat kutomaan. Jotkut hakivat viereisestä kahvilasta eväät mukaansa, niin kuin piknikille kuuluu. Pienet vierailijat maalasivat ikkunataideteosta ja ihmettelivät sisällä kasvavia puita. Ensimmäisellä viikolla kävijöitä oli yhteensä 2 500, ja erilaisia elämyksiä vähintään yhtä monta.

Toiveissa on, että tällaisesta pilotista myös muut ottaisivat mallia. Ensi talvena meillä saattaakin olla sisäpuistoja ympäri Suomen! Ihmiset ottavat uuden kokeilun avoimin mielin vastaan. Yksi huoli yhdistää kuitenkin useimpia puiston vierailijoita: kauan puistoa pidetään kauppakeskuksessa? Pop up hankkeen kesto riippuu monesta eri tekijästä. Yksi tekijä voisit olla sinä! Ilmoittaudu mukaan: www.facebook.com/pages/Sunshine-PopUp-Park/385880534920256

Puistoa fiilisteli Milja Tiainen, joka on HAMKin Kestävän kehityksen aikuisopiskelija.


Valokuvakooste SunShine Pop Up -puiston avajaispäivästä. Kuvaaja on Minna Takala. 

maanantai 26. tammikuuta 2015

LUO luotaa ja luo uutta

Viime viikolla LUO-verkoston seminaari keräsi ison joukon biotalouden, kiertotalouden, luonnonvarojen ja ympäristöasioiden asiantuntijoita sekä alueen vaikuttajaa yhteen Hämeenlinnan Raatihuoneelle.

Paneeli ja esitelmät olivat asian ytimessä, ruoka oli hyvää. Tunnelma oli katossa ja keskustelut vilkkaita. Uusia kontakteja syntyi, tutustuttiin toisten tekemisiin ja vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Yhdessä tekemisen pelinhenki oli selvä: kestävän kasvun avaimet ovat meillä itsellämme. Olemme Kanta-Hämeessä, mutta toimimme globaalissa bisneksessä. Ratkaisuja haetaan vähintään EU-tasolla. Mallina voi toimia vaikka Forssan seudun ratkaisut. Piipertämisetä ei hyödy ihminen eikä luonto.

HAMK on mukana biotalouden koko kentällä. Metsät, pellot ja vedet ovat hamkilaisten tutkimuksen, koulutuksen ja liiketoiminnan kehittämisen alustoja. Unohtaa ei voi tietenkään elintarvikkeiden teollista tuotantoa. Näistä löytyy nykyajattelun mukaa myös kansallisen talouden ja hyvinvoinnin kasvun avaimet. Avaimet ovat siis ihan tässä meidän käsissä. Kansainvälisesti me olemme kiinnostavia kumppaneita juuri tuosta syystä: bio/kiertotalous on meissä.

Vielä takaisin Raatihuoneelle. Luke ja HAMK esittelivät yhteistyötään järkivihreä maatila kokonaisuuden osalta. Mustialaan on rakentumassa tutkimus- ja oppimiskeskus, jossa tulevaisuuden maatilan pyörittämistä helpottavia ratkaisuja tutkitaan, testataan ja jalostetaan käyttöön. Kansallisen valkuaisaineomavaraisuuden parantaminen on yhtenä tavoitteena. Ruokaa ja rehua pitää tuottaa (ja syöttää) tehokkaammin ja pienemmin ympäristövaikutuksin. Lammin biologisen aseman väki kertoi alueellisesta opetusyhteistyöstä mm. riistatalouden alalla. Osaajat liikkuvat, tilat joustavat ja tieto vaihtaa omistajaansa. Tietoa siis tarttuu uusiin päihin. Kun tiedon tulokulma aina vähän muuttuu, syntyy uusia ajatuksia. Uudistuneita toimintamalleja tarvitaankin, ei siis pelkästään tästä maailman talouden tilanteesta selviämiseen, vaan kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen. Tulevaisuuden, jossa meille on tarjolla työpaikkoja, hyvinvointia ja puhdasta luontoa.

Hyvää uuden kasvukauden odotusta.

Kirjoittaja Janne Salminen on HAMKin vararehtori.






maanantai 12. tammikuuta 2015

Luken aika on alkanut

Viimeisen vuoden olen päättänyt esitykseni diaan jossa todetaan ”Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotanto yhdistyvät Luonnonvarakeskukseksi, joka aloittaa toimintansa 1.1.2015”. Välillä muistin mainita MTT:n olleen 116-vuotias, Venäjän keisarin Nikolai II:n vuonna 1898 Maanviljelys-taloudelliseksi koelaitokseksi perustama ja nyt sitten Suomen nykyhallinnon lopettama. Toki väliin on mahtunut jokunen uudistus niin valtio- kuin MTT tasolla ja pystyyhän esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunki esittämään vielä paljon pidemmän historiallisen taustan.

Uusi Luke leventää menneen MTT:n hartioita ja sen tehtävänä on uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvan kilpailukykyisen elinkeinotoiminnan sekä hyvinvoinnin ja maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen.

Biotalous on tutkimuksessa keskeisessä strategisessa roolissa, onhan hallituksen tavoitteena kasvattaa biotalouden tuotos sataan miljardiin euroon ja luoda alalle vuoteen 2025 mennessä 100 000 uutta työpaikkaa. Biotalous edellyttää ravinteiden, veden ja hiilen kierrättämistä sekä tuotantoteknologioiden muuttamista energiatehokkaiksi ja uusiutuvalla energialla toimiviksi.  Luken on tarkoitus tuottaa kestävän tuotannon ja kulutuksen avuksi mittareita, kriteereitä, kannustimia ja seurantamenetelmiä. Tehtävänä on kehittää Suomeen uusia liiketoimintakonsepteja ja kilpailuedellytyksiä, joilla Suomi saadaan kestävän kasvun tielle. Biotalous on käsitteenä laaja ja vaikea mieltää, meidän kehittäjien tehtävä on konkreettisin esimerkein avata sitä. Tässä tarvitaan monenlaista osaamista, jota esimerkiksi Luo – verkostossa on.

Valtion tutkimuslaitosten budjettiosuudesta merkittävä osa siirtyy valtioneuvoston ja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen alaisuuteen ja muuttuu kilpailtavaksi. Suuria odotuksia on myös EU:n tutkimusrahoituksen hyödyntämisen tehostamisella. Jo nyt tiedetään, että Luken paineet karsia kustannuksia ja toimipaikkoja ovat suuret. Kaikki meistä tiedostavat kansainvälisen tutkimuksen tarpeellisuuden ja sen tuomat mahdollisuudet. Myös ”EU-raha” on erittäin kilpailtua, on siis hyvissä ajoin rakennettava myös kansallisia konsortioita.

Samalla kun korostetaan kansainvälistymisen merkitystä, on varmistettava myös tulosten ja uusien ajatusten jalkauttaminen kentälle. Tässä alue- ja maaseutukehittämisen rahoitusinstrumentit ovat tärkeitä. Maassa toimii tuhansia paikallisia laajan biotalouden käsitteen piirissä toimivia yrityksiä, joilla on suuri aluetaloudellinen merkitys. Näiden kehittämistä ei biotalouden kansainvälistymishuumassa saa unohtaa.

Kirjoittaja Erkki Vasara on Luonnonvarakeskus Luken tutkija,


www.luke.fi