sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Biotalouden mahdollisuudet vai mahdollisuuksien Biotalous

Tarve korvata fossiiliset raaka-aineet ja tuotteet luo tilaa biotaloudelle. Biotalous on biomassojen tuottamista (metsä- ja maatilat, puutarhat ja kasvihuoneet, vedet, jopa kaupungit) ja jalostamista tuotteiksi ja palveluksi. Biotalous pyrkii korvaamaan fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla aina siinä kohdassa, missä se on mahdollista. Tämä siitä syystä, että fossiilisen öljyn ja kivihiilen käyttö aiheuttavat päästöjä ilmakehään, ilmaston muutosta ja maapallon nopeaa lämpenemistä.  Fossiiliset raaka-aineet ehtyvät nykykäytöllä nopeasti, mikä on vakava uhka talouksien kehitykselle ja mikä täytyy jo nyt ottaa huomioon kehityssuunnitelmissa.

Biotalous, joka käyttää uusiintuvia raaka-aineita, on mahdollisuus Suomelle, koska meillä on runsaat metsävarat, runsaat suoalueet ja tuottavat pellot. Meillä on myös muuntumiskykyinen elinkeinorakenne, joka on tottunut käyttämään maan ja metsän mahdollisuuksia, meillä on hyvin koulutettu väestö toteuttamaan muutoksia. Valtiovalta on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Se on nostanut biotalouden kasvukärjeksi asettaen biotaloudelle tavoitteen nostaa tuotoksen 100 miljoonaan euroon ja samalla uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 100 000 lisää.

Suomen metsäteollisuus on ottanut haasteen vastaan, se kehittää ja uudistaa omaa tuotantoaan biotalouden suuntaan niin määrätietoisesti, että Suomen biotaloutta on alettu kutsua metsäbiotaloudeksi. Metsään perustuva biotalous onkin pohjoismainen erityispiirre, muualla biotalouden lähtökohta on vahvasti maataloustuotannossa.

Alueellisten ja paikallisten raaka-ainelähteiden huomioon ottaminen onkin perusteltua biotaloudessa, koska biotalous rakentuu vahvasti aluetalouteen ja siinä oleviin verkostoihin. Jos pohjoismaisen biotalouden pohdintaa jatkaa, niin voisi kuvitella, että Islannissa biotalous perustuu meren tuottamaan biomassaan, kun taas Tanska on lähempänä eurooppalaista maatalousajattelua.

Suomen biotalous ei kuitenkaan kokonaan rakennu metsäteollisuuden kehityksen varaan. Kuten koko Euroopassa myös Suomen sisällä alueelliset raaka-ainelähteet määrittelevät biotalouden kehittymisen suunnan. Metsien ohella meillä on myös tuottavat pellot. Elintarvikeala perustuu jo niin yksikäsitteisesti maan, auringon ja veden tuottamaan satoon ja bioprosesseihin perustuvaan elintarvikkeiden jalostukseen, että sitä ei helposti mielletä biotaloudeksi - vaikka sitähän se aina on ollut.  Suomessa on myös kehittynyt jätteiden käsittely, jossa eri jakeet tehokkaasti erotellaan toisistaan ja otetaan hyötykäyttöön. Tämä on mahdollistanut jätebiomassoihin perustuvan biotalouden kehittymisen.  Tuotteina syntyy mm. kaasua ja etanolia mm. liikenteen polttoaineiksi.

Kanta-Hämeessä biotalouden raaka-aine vaihtoehdot ovat monipuoliset ja siten biotalouden kehittymiselle on hyvät lähtökohdat. Maatalous on vahvaa ja metsät jopa Suomen kasvuisimmiksi todetut. Myös metsien marjat ja puhtaiden vesien kalasto on käytössämme. Runsas väestö tuottaa paljon jätettä ja sitä syntyy myös aktiivisen elinkeinoelämän myötä. Syntyy sivuvirtoja, joita hyödyntämään syntyy yrityksiä. ”Toisen jäte on toisen raaka-aine” on hyvä lähtökohta biotaloudessa jos kohta laajemminkin kierrättämiseen perustuvassa kiertotaloudessa. Kanta-Hämeeseen on keskittynyt merkittävää biotalouteen liittyvää luonnonvaraosaamista, joka on LUO-verkoston avulla vahvistanut yhteistoimintaansa.

Kanta-Hämeen elintarvikesektorilla on vahvat perinteet ja se on edelleen vahva toimija alueella. Alueella on myös paljon pieniä kehittyviä elintarvikeyrityksiä, jotka käyttävät paikallisia raaka-aineita tuotannossaan. Raaka-aineet tuotetaan itse tai hankintaa lähistöltä. Elintarviketuotanto pystyy täällä kohtuulisen helposti kehittymään merkittäväksi biotalouden toimijaksi. Suurin muutostarve koskee ehkä energian käyttöä, siirtymistä hyödyntämään yhä suuremmassa määrin paikallista energiaa.

Metsäsektorin siirtyminen biotalouteen on Kanta-Hämeessä suuremman tehtävän edessä, koska isoja toimijoita alueella ei ole.  Metsäbiotalouden uudet tuotteet, biodiesel, bioetanoli yms. vaativat pitkälle kehitettyä biokemian hyödyntämistä, johon tällä hetkellä näyttäisi olevan vain varaa suurilla toimijoilla. Tulevaisuus voi muuttaa tilanteen.

Toisaalta alueella on paljon pieniä toimijoita, joilla monilla on kehityspotentiaalia. Näitä yrityksiä kehittämällä ja luomalla toimivia verkostoja alueen runsaita puuvaroja voitaisiin tehokkaammin hyödyntää ja jalostaa paikallisesti. Nyt puuvirrat vievät usein alueen ulkopuolelle. Potentiaalia on, ala tarvitsee kehityspanoksia.

Jätteisiin ja sivuvirtoihin pohjautuva biotalous kehittyy Hämeessä hyvää vauhtia.  Forssan seudun kehitys alalla on noteerattu kansainvälisestikin. Forssan järkivihreys on nousemassa brändiksi. Toimialaa on kehitetty yritysvetoisesti ja määrätietoisesti yhdessä kunnallisten päättäjien ja valtakunnallisten kehittäjien kanssa.  Kiimassuon alueelle tulevaisuudessa nouseva pelto- ja jätebiomassoja hyödyntävä biojalostamo nostaa toiminnan uudelle tasolle. Valtakunnallisesti merkittävästä toimintakonseptista hyötyy koko Kanta-Häme.

Kanta-hämäläinen biotalous ei ole vain tuotteiden tuottamista. Biotalous täällä voi rakentua myös aineettomien tuotteiden varaan ja hyödyntää olemassa olevia ekosysteemipalveluja. Matkailu voi hyödyntää laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita, puhdasta luontoa ja upeita järvien kehystämiä maisemia. Kestävä ja energiatehokas asuminen on myös osa biotaloutta. Osaava ja uusiutuvista raaka-aineistaan rikas maakunta omaa kaikki edellytykset nousta biotalouden eturivin toimijaksi.

Kirjoittaja Tapani Pöykkö on HAMKin biotalouden aluetoimintahankkeista vastaava johtaja.


maanantai 2. helmikuuta 2015

SunShine Pop Up sisäpuisto

Kuusimetsä tuoksuu. Puro solisee.  Aurinko valaisee, sen voi tuntea miltei iholla. Koivutkin ovat puhkeamaisillaan silmuihin, osa kukista on jo täydessä kukassaan. Ihana tammikuinen Hämeenlinna! Mitä ihmettä? Tässä ei suinkaan kuvailla ilmastonmuutoksen kokenutta kotikaupunkiani vuosikymmenten päässä, vaan 2015 vuoden innovatiivisuutta tyhjilleen jääneessä kauppakeskuksessa.

Tänään on vuoroni toimia Pop up park Sunshinen puistotätinä.  20 minuuttia sitten avasimme ovet tälle päivälle ja tukkimiehen kirjanpitoon vierailijoita on jo kirjattu 20. Tällaiselle puistolle on selvästi kysyntää. Kaikki hymyilevät ja ovat ihmeissään. Mitä tämä on?

Hämeenlinnan Lyseon lukiolaiset Ira Hänninen, Netta Anttila, Nina Andersson ja Peppi Perttunen osallistuivat koulunsa Paras idea -kilpailuun ideanaan saada eloa Kauppakeskus Linnaan. Kauppakeskukseen jäi runsaasti tyhjää liiketilaa kauppojen muutettua uuteen keskukseen moottoritien katteelle. Hiljentynyt kauppakeskus tuntui ankealta. Tytöt ideoivat pop up sisäpuiston, joka sai nimekseen Sunshine.

Puiston sisältä löytää kesäisen lämmön ja valon, laajan kirjon kasvillisuutta sekä mahdollisuuden tavata ystäviä luonnonantimien kera. Puisto on suunnattu kaikille kaupunkilaisille rauhallisena levähdyspaikkana. Maailmalla vastaavia puistoja on jo olemassa, Suomessa tämä on uutta.
Itse tulin projektiin mukaan Kestävän kehityksen opintojeni kautta. Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa lukiolaiset antoivat suuntaviivoja ja ideointi lähti heti käyntiin Lepaan ja kestävänkehityksen opiskelijoiden, Hämeenliiton ja LUO Luonnonvara-alan verkoston kesken. Jokainen sai osallistua omalla osaamisellaan ja itselleen sopivalla tavalla. Pian yhteistyökumppaniverkosto kasvoi niin suureksi, että oli helppo siirtyä ideoinnista toteutukseen. Puisto rakentui kahdessa viikossa avaamiskuntoon. Se ei ole suinkaan vielä valmis, vaan sitä kehitetään edelleen kaupunkilaisten ideoiden ja ehdotusten pohjalta. Näin siitä rakentuu kaupunkilaisten yhteinen paikka.

Päivystysvuoroni aikana saan valtavasti positiivista ja ihailevaa palautetta kaupunkilaisilta. Ei ole palkitsevampaa hommaa, kuin katsella ihmisten hymyjä ja kuunnella kiitosta. Kommentoinnissa päästään myös yhteiskunnallisesti syvemmälle tasolle, kun puistovieraat pohtivat puiston merkitystä seuraa kaipaavien ihmisten kohtaamispaikkana ja vastalauseena kaupallisuudelle.

Itselleni talkoisiin osallistuminen näytti yhteisön voiman: joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä voi saada jotain merkityksellistä aikaan, kun heillä on yhteinen päämäärä. Ihmisten antama talkootyöpanos, yritysten ja yhdistysten halu osallistua materiaalilahjoituksin sekä kaupungin ja kauppakeskuksen maksama tila kertovat meille tärkeää viestiä: kaiken takana ei sittenkään ole raha. Yhteisöllisyys luo uskoa tulevaan aikana, jolloin liiketilat seisovat tyhjillään.

Puistovuoroni päätteeksi lasken vierailijoita käyneen 350. Toiset kiersivät puiston läpi, toiset istuivat kutomaan. Jotkut hakivat viereisestä kahvilasta eväät mukaansa, niin kuin piknikille kuuluu. Pienet vierailijat maalasivat ikkunataideteosta ja ihmettelivät sisällä kasvavia puita. Ensimmäisellä viikolla kävijöitä oli yhteensä 2 500, ja erilaisia elämyksiä vähintään yhtä monta.

Toiveissa on, että tällaisesta pilotista myös muut ottaisivat mallia. Ensi talvena meillä saattaakin olla sisäpuistoja ympäri Suomen! Ihmiset ottavat uuden kokeilun avoimin mielin vastaan. Yksi huoli yhdistää kuitenkin useimpia puiston vierailijoita: kauan puistoa pidetään kauppakeskuksessa? Pop up hankkeen kesto riippuu monesta eri tekijästä. Yksi tekijä voisit olla sinä! Ilmoittaudu mukaan: www.facebook.com/pages/Sunshine-PopUp-Park/385880534920256

Puistoa fiilisteli Milja Tiainen, joka on HAMKin Kestävän kehityksen aikuisopiskelija.


Valokuvakooste SunShine Pop Up -puiston avajaispäivästä. Kuvaaja on Minna Takala.