tiistai 31. maaliskuuta 2015

Lannan ravinteet kiertoon - peltoon vai vesiin?

Tämän hetken kuuma peruna maataloudessa on ravinneomavaraisuus ja mm. lannan käyttö ravinteena pellolla. Laajemmalla skaalalla ravinteiden kierrätys on tärkeä pala biotaloutta, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätettäviä materiaaleja hyödyntävää talousajattelua. Maataloudessa otetaan askel taaksepäin aikaan, jolloin ravinteet kierrätettiin tehokkaasti ja lanta oli arvokas osa peltoviljelyä.

Maatalouden ja vesiensuojelun yhdistäminen on ollut viime vuosikymmenet haasteellista, vaikka kummankin tavoitteet ovat olleet samanlaiset: pidättää ravinteet pelloilla. Monessa asiassa on jo onnistuttu, parhaimpana esimerkkinä fosforin peltotase, joka on laskenut 90 % 1980-luvun tasoon nähden. Haasteina taas ovat olleet mm. peltoihin kertyneet ravinteet, muuttuvat ilmasto-olot ja eroosio.

Entä tuoko ravinteiden kierrätyksen uusi nousu hyötyjä vai lisää haasteita maatalouden vesiensuojeluun?

Ajatus on heti oikeanlainen: käyttää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti tuotannossa. Samasta vesiensuojeluajattelukin lähtee. Kosteikot, ravinnesiepparit sekä muut vesiensuojelurakenteet ojissa ovat vain laastareita – kallisarvoiset ravinteet ovat jo tällöin hukattu ja väärässä paikassa.

Kaikki lähtee maasta. Pelloilta lähtevään ravinnekuormitukseen vaikuttavat maaperätekijät, maankäyttö- ja viljelyhistoria sekä ilmastotekijät. Viljava maa tukee vesiensuojelua. Irtovesi valuu vesistöihin suurimmalta osin kasvukauden ulkopuolella. Lannan levityksen ajoitus on siis hyvän maan rakenteen lisäksi oleellista - ja haasteellista. Lannan viiveellä vapautuvien ravinteiden pitäisi olla kasvien käytettävissä, kun ne niitä tarvitsevat. Esimerkiksi lannan typpi ja rikki vapautuvat mikrobitoiminnan tuloksena, joten ajoituksen pettäessä ne ovat alttiina huuhtoutumiselle. Toisena haasteena on lannan sisältämän fosforin suuri määrä suhteessa typpeen. Ongelmaan löytyy ratkaisu prosessoinnista, joka samalla lisää ravinteiden säilyvyyttä ja mahdollistaa vesiä kuormittavasta syyslevityksestä luopumisen. Nestemäisen, separoidun jakeen fosfori-typpi -suhde on hyvä ja se voidaan levittää lähipellolle. Kiinteä, 80 % fosforia sisältävä jae taas voidaan kuljettaa kauemmaskin ja käyttää täsmälannoitteena peltolohkoilla. Kolmas haaste liittyy typen haihtumiseen ammoniakkina lannasta, joka pyritään estämään multaamalla lanta maan sisään vuorokauden sisällä levityksestä.

Kun lannoituksen määrä suhteutetaan kasvien tarvetta vastaavaksi, lanta mullataan ja kalkituksesta huolehditaan, saavat kasvit tehokkaasti lannan typen ja fosforin käyttöönsä. Tähän perustuu myös uudistetun, 1.4. voimaan tulevan nitraattiasetuksen lannan levitykseen liittyvät säännökset, joiden tarkoituksena on estää ravinteiden huuhtoutuminen ja ammoniakin haihtuminen. Oikein käytettynä lanta on siis arvokas ravinteiden, orgaanisen aineen ja hyödyllisten mikrobien lähde, jonka hyötykäyttö vähentää vesiin kohdistuvaa kuormitusta sekä suorasti että epäsuorasti mineraalilannoitteiden vähäisemmän käytön kautta. Onkin laskettu, että Suomen maatalous tuottaa 20 miljoonaa tonnia lantaa vuodessa ja määrä riittäisi lannoittamaan Suomen pellot fosforin osalta vuodeksi.

Lannan hyötykäyttöä on laajasti ja ansiokkaasti selvitetty viime vuosina mm. MTT:n HYÖTYLANTA-tutkimusohjelmassa sekä BSAG:n Järki Lanta –hankkeessa. Lisäksi MTT ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat pureutuneet kestävään ruuantuotantoon nelivuotisessa Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi -hankkeessa. Syyskuussa 2014 MTT aloitti Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön –hankkeen, jonka tavoitteet on myös vesiensuojelussa sekä Suomen biotalousstrategian ravinteiden kierrätyksen toimeenpanossa. Alueellisella puolella MTK Häme on koonnut saman pöydän ääreen maatalous- ja vesiensuojeluorganisaatiot sekä oppilaitokset, jotta lanta saataisiin liikkumaan Hämeessä karjatiloilta viljelytiloille hankkeiden avulla. Lannan separointi ja hyötykäyttö tulee olemaan myös osa HAMK:n Mustialaan juuri avatun korkeatasoisen opetusnavetan toimintaa.

Maatalouden ja vesiensuojelun tavoitteet pysyvät samoina, keinot niiden saavuttamiseksi paranevat ilahduttavasti päivä päivältä.

Kirjoittaja Heidi Kontio on Vanajavesikeskuksen ympäristökoordinaattori. 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Elintarvikealasta uusi kärkitoimiala Riihimäellä

Kevätpäivien pidentyessä on Riihimäellä ripeästi etenemässä rakennustyöt kahdella työmaalla Kolmostien varrella.  Samanaikaisesti rakentuu kaksi elintarvikealan merkittävää hanketta, Valion uusi välipalatehdas ja Ullan Pakarin leipomo. Lähikuukausina alkavat myös uuden moottoritieliittymän rakennustyöt Herajoen kohdalla, lähellä Valion työmaata.

Valion välipalatehdas on 170 miljoonan investointi, joka on Valion historian suurin hanke.  Tällä hetkellä ei Etelä-Suomessa  tämän suurempaa perinteistä teollisuustuotantoa edustavaa hanketta ole meneillään.  Pääasiassa jugurttipohjaisiin tuotteisiin keskittyvä tehdas on valmistaa tuotteita erityisesti kotimaahan ja länsivientiin. Vuosi sitten Valio teki Riihimäen kaupungin kanssa kaupan, jossa se osti yhdellä kaupalla yli 53 hehtaaria tonttimaata.  Kauppa oli kaikkien aikojen isoin niin kaupungin kuin Valionkin kannalta. Rakennusoikeutta on yli 260.000 kerros-m2. Tämä 170 miljoonan investointi käyttää reippaasti alle 10% tästä Valion hankkimasta rakennusoikeudesta, joten tontille jää vielä huikeasti tilaa laajennuksille ja uusilla hankkeille.

Ullan Pakari on mielenkiintoinen uusi tuttavuus Riihimäellä. Viralliselta nimeltään Lankoski Oy, kyseinen yritys on kotoisin Porin seudulta, josta laajentunut talousalueellemme muutama vuosi sitten. Tuotteiden huikea kysyntä Etelä-Suomessa johti nopeasti siihen, että yritys käynnisti investoinnin omien toimitilojen rakentamiseksi Riihimäelle. Nyt tuotantotilat moninkertaistuvat.

Kulutustottumukset muuttuvat, toiset yritykset vähentävät leipomoitaan, toiset avaavat uusia. Ullan Pakarin moderni uusi leipomo valmistuu logistisesti erinomaiseen paikkaan Kolmostien Riihimäen eteläiseen liittymään ensi syksynä.  Asemakaavakin tehtiin yrityksen toiveiden mukaan nopealla aikataululla. Samalla saamme uuden omintakeisen taukopaikan Kolmostien varrelle; leipomon yhteydessä avautuu merkittävän kokoinen tehtaanmyymälä-lounaskahvila-yhdistelmä.  Riihimäki  on jatkossa merkittävä paitsi maitotuotteiden, myös leivän tuottaja. Oletko sinä maistanut jo aitoa satakuntalaista kakkoa? Kohta tulee entistä enemmän tilaisuuksia siihen!

Miksi sitten nämä elintarvike-alan hankkeet etsiytyvät juuri Riihimäelle?  Jo pitkään on ollut tiedossa, mm. Kehä V –logistiikkaselvityksen tuloksena, että nimenomaan Riihimäen suunnassa yhdistyy logistiikkayritysten kiinnostus ja sopivien tonttien tarjonta koskien pääkaupunkiseudulta ulospäin siirtyviä logistiikkakeskuksia.  Sijaintilogistiikan kannalta Riihimäki on maamme ykköspaikka, josta tavara lähtee puoliksi etelään ja puoliksi pohjoiseen, yhtä paljon itään kuin länteenkin. Valtiomme väestöllinen painopiste kun on hieman Riihimäen pohjoispuolella, mutta toisaalta kuljetusten painopiste vielä Riihimäen eteläpuolella johtuen nykyisten tavaraterminaalien sijainneista. Väestöpainopiste matkaa vuosittain etelään kohti Riihimäkeä, ja jakeluterminaalien painopiste pakenee pk-seudulta pohjoiseen.  Ei ole siis vaikeaa ymmärtää, miksi vuosi vuodelta Riihimäen logistinen aseman käy entistäkin paremmaksi.  

Sijaintilogistiikka on usein mielletty vain logistiikkayritysten mielenkiinnon kohteeksi. Nykyään kun kaikki liiketoiminta tapahtuu globaalissa kilpailuympäristössä, ei sijaintilogistiikka kuitenkaan enää ole vain niiden heiniä. Entistä pienemmät marginaalit ratkaisevat, ja nykyään optimaalinen sijainti on välttämätön miltei kaikissa teollisissa hankkeissa.  Näissä elintarvikealan hankkeissa on kyse siitä, että yhtiöt ovat valinneet Suomen kartalta kannaltaan optimaalisimman sijaintipaikan, ja perustavat nyt uudet yksikkönsä ns. greenfield-hankkeina sinne. Oli tuotannonala mikä hyvänsä, entistä harvempi voi unohtaa sijaintilogistiikan merkityksen. Tämä ajattelun muutos sataa Riihimäen laariin.

Optimaalisen sijainnin määrittämisessä myös työvoiman saatavuudella on jo nyt merkittävä osansa.  Työvoiman saatavuusongelmia koetaan tilastokeskuksen selvityksen perusteella eniten Uudellamaalla, mutta myös mm. Pirkanmaalla, ja monin paikoin Etelä-Suomessa sekä myöskin Lapissa. ”Valkoisia alueita”, joissa työvoiman saatavuusongelmia on vähiten, on Etelä-Suomessa ainoastaan Kanta-Häme ja Kaakkois-Suomi.  Kanta-Hämeessä asuu paljon pk-seudulla pendelöiviä ammattilaisia, joita omalla paikkakunnalla avautuvat työmahdollisuudet kiinnostavat.  Monet tänne etabloituneet yritykset ovat sanoneet, että Riihimäeltä työvoiman saanti oli yllättävänkin helppoa.  Myös työvoiman pysyvyys on hyvä verrattuna pk-seutuun.  Yhdistettynä optimaaliseen sijaintiimme, tulevaisuus on siis valoisa Riihimäen elinvoimaisuuden kannalta.

Kirjoittaja Mika Herpiö on Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n toimitusjohtaja ja elinkeinojohtaja.

Kysy Etelämantereesta -tapahtuma to 26.3.2015 klo 14-15

Tervetuloa mukaan Kysy Etelämantereesta -tapahtumaan
to 26.3.2015 klo 14-15 SunShine Pop Up -sisäpuistoon Linnan Kauppakeskukseen Hämeenlinnaan.

Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman professori Lauri Arvola kertoo meille juuri päättyneestä tutkimusmatkastaan. Lauri on LUO-verkoston vuoden 2014 yhteistyöosaaja ja ohjausryhmän jäsen.

Ennakkotietoa matkasta voi lukea Vanajavesikeskuksen Blogista

Ota vaikka Cafe Kaunosta kahvi tai tee ja tule mukaan tutkimusmatkalle!

Lisätietoa LUO-verkoston Annelta 050 3011 679 tai anne.horila@hame.fi