Tulevaisuustyöpajat verkostoijana ja uuden tiedon tuottajana - Case Huomisen Osaajat

Miten edistää kotimaista valkuaisomavaraisuutta? Mitkä ovat maidontuotannon tulevaisuuden vaihtoehdot? Miten toimii tulevaisuuden energia- ja ravinneomavarainen maatila? 

Tulevaisuutta ei voida ennustaa, mutta tulevaisuuden mahdollisuuksien ja haasteiden arvioiminen, eli ennakointi, on mahdollista. Tulevaisuuden ennakointi vaatii nykyisyyden ja sen asettamien lähtökohtien ymmärtämistä sekä kirkasta visiota. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet tarkoittavat, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikista todennäköisintä tulevaisuutta. Ennakointiin sisältyy uusien mahdollisuuksien, uhkien, haasteiden, trendien ja muutosten tarkastelu. Tulevaisuuden hahmottaminen vaatii luovaa innovatiivisuutta, strategista arvottamista sekä proaktiivista tulevaisuuden tekemistä.

Tulevaisuustyöpaja on eri toimijoita laaja-alaisesti ja monipuolisesti osallistava tulevaisuuden tekemisen väline. Osallistavilla menetelmillä nostetaan esiin asiantuntijoiden näkemyksiä tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä edistetään keskeisten avaintoimijoiden synergiaa ja verkostoitumista. Asiantuntijoilla on lisäksi ns. hiljaista tietoa, joka auttaa tunnistamaan yhteiskunnallisten ilmiöiden taustalla vaikuttavia rakenteita ja olettamuksia. Työpajatyöskentelyn yhtenä tavoitteena on tämän hiljaisen tiedon esille tuominen.

Kasvua Hämeessä -teemaohjelmaan kuuluvassa Huomisen osaajat -hankkeessa (v. 2012-2014) järjestettiin yhdeksän tulevaisuustyöpajaa, joihin osallistui lähes 130 luonnonvara-alan asiantuntijaa yli 40 organisaatiosta sekä viljelijöitä. Osassa pajoista oli mukana myös HAMKin agrologikoulutuksen syventävien opintojen opiskelijoita. Työpajojen tavoitteena oli vahvistaa asiantuntijoiden yhteistä näkemystä hämäläisen maatalous- ja elintarviketuotannon kehittämisen suuntaviivoista ja tarvittavista toimenpiteistä. Tavoitteena oli myös kehittää osallistujien tulevaisuusorientaatiota ja tulevaisuusosaamista. Jokainen työpaja sisälsi aiheeseen johdattelevia alustuksia, tietoa tulevaisuusajattelun merkityksestä sekä varsinaisen työpajatyöskentelyn. Työpajoissa hyödynnettiin useita erilaisia tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, joten osallistujat saivat myös omakohtaista kokemusta ennakoinnin työkalujen käytöstä.

Työpajatyöskentelyn tuloksena syntyi kiinnostavia näkemyksiä ja toimenpidesuosituksia kehittämisen kohteena olleista teemoista. Työpajojen keskeiset tulokset voidaan tiivistää neljään eri teemaan: osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen, resurssien kestävä käyttö, lähiruuan ja luomutuotannon määrän lisääminen sekä tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan välisen yhteistyön tiivistäminen.

Tulevaisuustyöpajojen pohjalta tehtiin julkaisu: ”Tulevaisuutta tekemään – työpajatyöskentelyn metodiopas”. Metodiopas koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa käydään läpi tulevaisuustyön lähtökohtia, käsitteitä, menetelmiä ja työskentelytapoja. Toisessa osassa kuvataan työpajoissa käytettyjä menetelmiä, työskentelyprosessin vaiheita ja toimenpiteitä sekä saatuja tuloksia. Metodiopas sopii erinomaisesti myös LUO-verkoston asiantuntijoiden käsikirjaksi.

Metodiopas (e-kirja) on ladattavissa seuraavasta osoitteesta:
http://vilkas02.vilkas.fi/epages/vilkas02.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20110331-11092-32281-1/Products/TyopajatyoskentelyMetodiopas

Tutustu myös tulevaisuusaiheiseen twitteriin: https://twitter.com/LaaksoAnne

Kirjoittaja on HAMKissa kehittämispäällikkönä toimiva Anne Laakso.

Meidän meremme – ja sen ohjelma

Tiistaina 2.12. se sitten aukesi: ei ainoastaan joulukalenterin toinen luukku, vaan myös Itämeren alueen uuden Interreg–ohjelman ensimmäinen rahoitushaku!

Olen saanut olla mukana alusta saakka ohjelman valmistelussa Suomen maakuntien edustajana. Ohjelmointikomitean ja sen task force –työryhmän kokouksia on ollut keväästä 2012 alkaen yhteensä 14. Viimeksi viime viikolla Varsovassa väänsimme viimeisiä pilkkuja kohdalleen ja hyväksyimme lopulliset hakemusasiakirjat ja –ohjeet. Työ on ottanut omansa, mutta kivaa ja palkitsevaakin on ollut. Työ jatkuu ohjelman seurantakomiteassa. Luulen, että saimme valmisteltua aika hyvän rahoitusvälineen, josta on vielä paljon iloa suomalaisille ja hämäläisillekin projektipettereille.

Itämeren alueen Interreg-ohjelman kautta jaetaan seuraavan viiden-kuuden vuoden aikana lähes 250 miljoonaa EU-rahoitusta kansainvälisille yhteistyöhankkeille.  Edellisestä kaudesta ohjelma on kasvanut jonkin verran, kun kansalliset rakennerahasto-ohjelmat samaan aikaan ovat romahtaneet jopa kolmanneksen. EU-rahoituksen osuus voi olla 75 % hankkeen kustannuksista. Kun valtio vielä osallistuu kansalliseen rahoitukseen, voi omarahoitusosuus jäädä alle kymmeneen prosenttiin. Melko houkuttelevaa.

Ohjelman painopisteet valittiin siten, että hankkeilla voidaan taklata erityisesti Itämeren alueeseen liittyviä kysymyksiä. Niinpä teemoina ovat innovaatiot, ympäristö ja liikenne, jotka sopivat mainiosti oman Häme-ohjelmamme tavoitteisiin. Yksi keskeinen tavoite on Itämeren tilan parantaminen, mutta tämä tarkoittaa koko valuma-aluetta, mikä on Hämeen kannalta tärkeää.

Itämeren alueen ohjelman hankkeissa on kumppaneita vähintään kolmesta maasta, mutta usein kumppanuudet ovat laajempia. Ohjelmaan osallistuvat maat ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Viro, Latvia, Liettua sekä Norja, Valko-Venäjä ja Venäjä.
                         
Venäjästä olisikin niin paljon puhuttavaa. Venäjän delegaatio on ollut tiiviisti mukana ohjelman valmistelussa. Neuvottelut eivät olleet ongelmattomat ja moni niiden käänne on ollut helpompi ymmärtää jälkikäteen viime kuukausien tapahtumien valossa. Interreg-ohjelmat on toistaiseksi kuitenkin päätetty jättää pakotteiden ulkopuolelle ja venäläiset kumppanit voivat osallistua ohjelman hankkeisiin. Valmiiksi neuvotellun rahoitussopimuksen allekirjoittamista EU:n ja Venäjän välillä tosin voidaan joutua odottamaan.

Hämeen toimijat ovat hyödyntäneet kohtuullisen hyvin aiempia Itämeren alueen ohjelmia. Yhteinen tavoitteemme on saada jatkossakin aikaan hyviä hankkeita ja niitä pieniä, mutta merkittäviä muutoksia oikeaan suuntaan. EU-rahoituksen heruttaminen omaan maakuntaan ei ole itsetarkoitus, mutta käytettävissämme on nyt siihenkin oiva väline. Hämeen liitto on jatkossakin kernaasti tukemassa maakunnan Itämeren alueeseen liittyviä yhteistyöponnistuksia.

Lisää tietoa ohjelmasta, hakuohjeet ja kaikki tarvittavat asiakirjat löytyvät osoitteesta www.interreg-baltic.eu

Kirjoittaja Matti Lipsanen on Hämeen liiton kehittämisjohtaja.

Pää pilvissä ja jalat tukevasti maassa kohti biotaloutta

Biotalouteen syntyy 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä, jos Suomen biotalousstrategia toteutuu. Kuinka paljon näistä syntyy Hämeeseen? Biotalouden kasvun aikaansaamisessa tarvitaan yritysten, tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan saumatonta yhteistyötä. Siihen Hämeeseen rakentuneella LUO-verkostolla tähdätään. Edessä on näytönpaikka.

Verkostot ovat nykyajan sosiaalisen ja taloudellisen kanssakäymisen muotoja. Ne eivät synny juhlallisilla allekirjoitustilaisuuksilla eivätkä johdon mahtikäskyillä. Niiden muoto muovautuu tilanteen, ajan ja paikan mukaan, nykyisin kuitenkin yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomana ihmisten välisenä kanssakäymisenä. Yleensä parhaiten toimivat sellaiset verkostot, jossa vuorovaikutus on avointa ja osapuolet kokevat siitä hyötyvänsä.

Onko tuloksia maksimoivassa, kustannuksia minimoimassa sekä ajanhallintaa peräänkuuluttavassa kehittämiskulttuurissa sijaa verkostoille, joissa välitön hyöty ei ehkä heti näy päällepäin? Onneksi on. Tästä on jo kokemusta päättyneeltä ohjelmakaudelta Kasvua Hämeessä –ohjelmasta, jossa on eri hankkeiden yhteistyöllä saatu aikaan vahva tahtotila alueen ruokatuotannon kehittämiseksi. Ohjelmaan kuuluneessa Huomisen Osaajat-hankkeessa on lisätty asiantuntijoiden vuorovaikutusta ja vahvistettu osaamista. Pian käynnistyvä uusi Manner-Suomen maaseutuohjelma mahdollistaa myös kokeiluhankkeet, joissa riskinotto ja epäonnistuminen ovat sallittua. Melkoinen edistysaskel kokeilevan kehittämiskulttuurin suuntaan.

Kysymys kuuluu, miten tällaista sallivaa kokeilukulttuuria synnytetään. Pellepelottomia, propellipäisiä yrittäjiä löytyy jo maaseudulta. Sinnikkäimmät ovat toteuttaneet kokeilunsa yrityksen ja erehdyksen kautta omalla rahalla ja riskillä, joskus ehkä lähiyhteisön naurun saattelemina. Jotkut kokeilut onnistuvat, useimmat eivät. Kaikilla ei riskinottokykyyn ole varaa tai mahdollisuutta. Siksi tarvitaan aitoihin oppimisympäristöihin syntyviä koelaboratorioita. Tästä erinomainen esimerkki on HAMKin Mustialaan sijoittuva Järkivihreä maatila-hanke. Tämäntyyppisiä kokeiluita maatalousyrittäjät tervehtivät ilolla. Lisää tarvitaan!

Toinen maaseudun kokeilukulttuurin syntymisen edellytys on, että yrittäjät, tutkijat ja kehittäjät kohtaavat. Tässä LUO-verkostolla on mahdollisuus näyttää voimansa. Luonnonvara-alan osaamisresursseista ei meillä ole pulaa. Seuraavaksi LUO-verkosto pitää tehdä näkyväksi yrittäjille.  Uuden sukupolven maitolaitureilla ja pellonpiennarpäivillä kohdataan ja vaihdetaan ajatuksia. Vuorovaikutukselle tarvitaan puitteet, jotka eivät aina synny itsekseen. Siksi tarvitaan verkoston kokoajia ja kehittäjiä, joilla on intohimoa ja kykyä tarttua haasteisiin ja etsiä niihin ratkaisuja.
Hämeessä on 186 600 hehtaaria maatalouskäytössä olevaa peltoa ja noin 620 000 hehtaaria metsää, joista valtaosa on yksityisomistuksessa. Ne tarjoavat lähes rajattomat mahdollisuudet biotalouden eri osa-alueiden liiketoiminnan lähteiksi. Tulevaisuudessa pellot voivat tuottaa ravinnon lisäksi ravinteita, biorehuja ja -polttoainetta. Metsien puumassasta voidaan jalostaa täysin uusia käyttösovelluksia. Uusiutuvan ja hajautetun energiantuotannon mahdollisuudet ovat täyskäytössä. Erilaiset biotalouden varaan rakentuvat palvelut ovat arkipäivää. MTK on laskenut, että vuonna 2030 maatilojen yhteinen energiatuotanto voisi olla maatalouden energiankulutusta suurempi mikäli tätä tukeva innovaatio- ja kasvupolitiikka tehdään mahdolliseksi.

Biotalouden kasvuun tarvitaan neuvontaa, kannustusta ja investointien tukemista. Tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tarvitaan julkista rahoitusta ja innovaatioiden kaupallistamiseen yritysten mukanaoloa. Kaikkeen tähän tarvitaan yhteiskunnan vahva tahtotila, joka juhlapuheista siirtyy käytäntöön. Olisiko meillä Hämeessä siihen valmiina verkosto, jolla on kykyä yhteistyöhön ja halua rajojen rikkomiseen? Lähtökohdat ovat hyvät, eiköhän ryhdytä töihin!

Kirjoittaja Päivi Rönni on MTK Hämeen vt. toiminnanjohtaja. Valokuva on HAMKin aidosta oppimisympäristöstä. Kuvan on ottanut Reima Kallinen.

LUO Luonnonvara-alan verkosto haluaa palkita yhteistyöosaajan

LUO Luonnonvara-alan verkosto etsii yhteistyöosaajaa, joka on edistänyt LUO-verkoston toimintaa ja yhteistyötä. Osallistu ja anna yhteistyökumppanillesi positiivista palautetta vuoden 2014 aikana tehdystä hyvästä työstä. Yhteistyö on liittynyt joihinkin seuraavista verkoston tavoitteista:

1) Tutkimus- ja kehittämisyhteistyö, osaamisen jakaminen, tutkimustiedon hyödyntäminen, hankeyhteistyö ja uusien hankeideoiden jalostaminen

2) Oppimisympäristöjen yhteiskäyttö (erityisesti HAMK, Helsingin yliopisto ja MTT) ja opetusyhteistyö

3) Uuden tiedon hyödyntäminen liiketoiminnaksi, uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi, yritysyhteistyö,
yrittäjämäisen asenteen ja projektioppimisen edistäminen

Kiitä ja kehu yhteistyökumppania ja ehdota häntä vuoden yhteistyöosaajaksi pe 28.11.2014 mennessä. Lähetä henkilön nimi, organisaatio ja sähköpostiosoite osoitteella anne.horila@hame.fi ja perustele lyhyesti miksi ehdottamasi henkilö tulisi palkita vuoden LUO 2014 yhteistyöosaajana. Laita viestiin myös oma nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Viestin otsikoksi Vuoden LUO yhteistyöosaaja 2014.

Yhteistyöosaaja palkitaan LUO-verkoston yhteistyöpäivässä 21.1.2015. Lisäksi kaikkien yhteistyöosaajia ehdottaneiden kesken arvotaan pieni palkinto.

LUO Luonnonvara-alan verkoston tavoitteena on synnyttää uutta osaamista ja liiketoimintaa sekä kestävää kasvua Kanta-Hämeeseen. LUO-verkostoa ovat kehittämässä Hämeen ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta ja Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT (1.1.2015 lähtien Luonnonvarakeskus Luke) sekä muita koulutus- ja tutkimusorganisaatioita, Linnan Kehitys Oy, Forssan Seudun Kehittämiskeskus Oy, Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy, First Round Oy, yrityksiä ja järjestöjä sekä Hämeen liitto. Yhteistyötä halutaan vahvistaa alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Lisätietoja:

Anne Horila, projektipäällikkö,
anne.horila@hame.fi , +358 (0)50 301 1679
Lisätietoa verkostosta löytyy osoitteesta www.hamk.fi/luo

LUO Luonnonvara-alan verkostoa koordinoi ja kehittää Kanta-Hämeen luonnonvara-alan osaamiskeskittymän käynnistäminen -hanke, jonka rahoituksesta vastaavat Hämeen liitto ja HAMK.

Suljettu kiertotalous HAMKissa - biotalouden tutkimusyksikkö

Biotalouden tutkimusyksikkö perustettiin Hämeen ammattikorkeakouluun (HAMK) kuluvan vuoden  2014 alussa. Muita HAMKin tutkimusyksikköjä ovat Ammatillinen osaaminen, Ohutlevykeskus, Älykkäät palvelut ja Biotalous. Organisaatiouudistuksen tavoitteena on ammattikorkeakoululain määrittämä monialainen soveltava tutkimus, jolla on vahva kytkös niin elinkeinoelämään kuin koulutukseenkin. Kilpaillun tutkimusrahoituksen osuuden kasvattaminen on yksi tutkimusyksikön tehtävä. Ammattikorkeakoulut ovat alueellisia vaikuttajia, joiden toiminnassa aluekehitystyö ja tutkimus tukevat toisiaan.

Maa-, metsä- ja puutarhatalous ovat tärkeä osa suljettua kiertoa tavoittelevaa biotaloutta. HAMKissa on reilusti vuosisataiset perinteet luonnonvara-alan koulutuksessa. Tämän valossa perusteluja Biotalouden tutkimusyksikön luomiseen ei tarvitse etsiä ainoastaan EU:n tai Suomen valtion biotalousstrategioista, vaan myös oppilaitoksen oma tausta asettaa biotalouden yhdeksi HAMKin kärjistä.  Biotalouden tutkimusyksikössä suljetun kierron osaamista täydentävät Forssassa toimiva kestävän kehityksen koulutusohjelma sekä elintarvike- ja biojalostamoprosessit hallitseva Hämeenlinnan toimipiste.

Biotalouden tutkimusyksikössä on kuusi koulutusrajat ylittävää tutkimusryhmää: Järkivihreä maatila, Luonnonvarat, Rakennettu ympäristö, Biojalostamoprosessit, Bioprosessit/elintarvikeala sekä Cleantech. Ryhmät luotiin vahvojen osaamisten ympärille kriteereinä aktiivinen tutkimustoiminta, työelämä- ja tutkimusverkostot sekä sidos biotalousstrategioihin.

Ammattikorkeakoulun ykköstehtävä on koulutus. Soveltavaa ammattikorkeakoulututkimusta vahvistettaessa on ratkaistavana kaksi haastetta: 1) Soveltavan tutkimuksen ja koulutuksen yhdistäminen toisiaan tukeviksi toiminnoiksi ja 2) tutkimusosaamisen kasvun varmistaminen. HAMKin tutkimusyksikköjen rakentuminen kulkee opetusuudistuksen rinnalla. Osaamisperusteinen, aiempaa laajemmista kokonaisuuksista rakentuva opetussuunnitelma pyrkii helpottamaan osaltaan käytänteitä uudistavan hanke- ja tutkimustoiminnan toteuttamiseksi opintokokonaisuuksien sisällä.

Biotaloudessa, kuten muillakin koulutusaloilla, yhteistyö elinkeinoelämän kanssa on ammattikorkeakoulun valtti. Elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä toteutettujen hankkeiden suurin haaste on usein ollut opetusympäristön toimintoja määrittävä lukujärjestys. Suurempien ja joustavampien kokonaisuuksien avulla pystytään helpommin nopeaan, talouselämän tahdissa pysyvään toimintaan myös tutkimus- ja kehitystyössä. Tutkimus- ja kehityshankkeisiin integroitu koulutus luo opiskelijoille mahdollisuuden hankkia asiantuntijuutta ajantasaisen tiedon parissa. Samalla tapahtuu jatkuvasti myös opetushenkilökunnan osaamisen päivittämistä.
Yhteistyöstä lähtee myös ammattikorkeakoulututkimuksen määritteleminen. Resurssiviisaus on biotalouden peruskäsitteitä, ja se mielessä lähdetään myös luomaan käsitettä ammattikorkeakoulututkimuksesta.

Kilpailu maamme muiden tutkimustoimijoiden kanssa ei ole tie uskottavuuden saavuttamiseen, vaan yhteistyö. Kansallisesti ja kansainvälisesti uskottava tutkimustoiminta vaatii referenssien luomista, joita ammattikorkeakoululla ei vielä riittävästi ole. Tutkimusyhteistyön vahvistaminen niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin tutkimustoimijoiden kanssa on ensimmäisenä tehtävälistallamme. HAMKin muihin kolmeen tutkimusyksikköön verrattuna lähdemme tässä suhteessa hyvästä asemasta, koska LUO-verkoston kautta on jo rakentunut vakaa pohja yhteistyölle.

Niin EU kuin Suomi ovat julkaisseet omat biotalousstrategiansa. Biotalous nähdään uutena muutoksen aaltona maailmantaloudessa. Suomen biotalousstrategia määrittää, että biotalouteen kytkeytyvä liiketoiminta tuottaa 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Nämä työpaikat muodostuvat sekä uudenlaisesta liiketoiminnasta että sitä tukevista tuotannonaloista – kuten maa-, metsä ja puutarhatalous. Biotaloudesta keskusteltaessa puhutaan Suomelle perinteisistä elinkeinoista. Muutos biotalous-yhteiskuntaan tapahtuu paitsi teknologiassa, niin erityisesti ajattelu- ja toimintatapojen muutoksessa. Kiertotalouden mieltäminen kannattavaksi liiketoiminnaksi vaatii uudenlaista ajattelumallia kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Biotalouden kierto ei lähde pyörimään, ellei ihmisten kaikissa toiminnoissa mielletä sosiaalisesti-, taloudellisesti-, ekologisesti- ja kulttuurillisesti kestävän kehityksen mukaista suunnittelua ja toteutusta.

Kirjoittaja Mona-Anitta Riihimäki on HAMKin Biotalouden tutkimusyksikön johtaja

Lisätietoa HAMKin tutkimusyksiköistä löytyy osoitteesta
www.hamk.fi/tyoelamalle/tutkimusyksikot

Yliopiston ja ammattikorkeakoulun välistä opetusyhteistyötä Lammilla

HAMK ja Helsingin yliopiston kaksi tiedekuntaa, maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta ja bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, solmivat yhteistyösopimuksen tämän vuoden alussa. Toimijoiden välillä on aikaisemminkin tehty sopimuksia ja yhteistyötä on toteutettu eri tavoin. Uusien sopimuksien tarkoitus on tehdä yhteistyö näkyvämmäksi ja edelleen vahvistaa sitä. Yhtenä kohtana sopimuksissa on mainittu opetusyhteistyö ja oppimisympäristöjen yhteiskäyttö. Tällainen yhteistyön muoto on ollut aiemmin melko harvinaista. Sattumalta tätä on päästy toteuttamaan kahdenkin eri kurssin voimin, jotka molemmat ajoittuivat syys-lokakuun vaihteeseen.

Syyskuun lopussa Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla pidettiin kansainvälinen riistabiologinen kenttäkurssi, Game and Wildlife Habitat Management course. Viikon pituiselle kurssille osallistui opiskelijoita Helsingin yliopistosta, HAMKin Evon kampukselta sekä Saksasta Weihenstephan-Triesdorfin ammattikorkeakoulusta. Kurssin opettajatkin olivat näistä ammattikorkeakouluista ja yliopiston molemmista edellä mainituista tiedekunnista. Vaikka kurssi pääosin toteutettiin biologisella asemalla, muutama luento oli myös Evolla ja opiskelijoiden ryhmätöitä tehtiin HAMKin opetusmetsän alueella. Kurssitöiden kohteena olivat mm. Evon majavapopulaatio, metsäkanalinnut ja kosteikot. Palaute kurssista oli hyvä ja kurssi aiotaan järjestää myös tulevaisuudessa.

Seuraava yhteinen kurssi pidettiinkin jo seuraavalla viikolla. Kaksipäiväisen kurssin aiheena oli ”Jatkuvatoimiset mittalaitteet ympäristöntilan seurannassa”. Kurssille opiskelijat tulivat Helsingin yliopistosta ja HAMKin kestävän kehityksen koulutusohjelmasta. Kurssin aihe on erittäin ajankohtainen, sillä ympäristön monitoroinnissa jatkuvatoimiset automaattiset mittalaitteet ovat yleistyneet nopeasti. Ajankohtaisuus näkyikin kurssin suosiossa. Kaikki halukkaat eivät biologisella asemalla pidetylle kurssille mahtuneet, vaikka kurssi järjestettiinkin lyhyellä varoitusajalla. Onni suosi 19 nopeinta. Kaksi vierailevaa luennoitsijaa, mittalaitepalveluihin ja datan tiedonhallintaan keskittyvistä yrityksistä, antoivat kurssilaisille paljon uusinta tietoa alan kehittymisestä. Lammilla automaattisia mittareita on käytetty jo useita vuosia vedenlaadun tarkkailussa ja kurssilaiset saivatkin kentällä tutustua laitteiden huoltoon ja hoitoon liittyviin käytännön kysymyksiin. Kurssin vetäjä, Lammin biologisen aseman ympäristötutkimuksen professori Lauri Arvola piti kurssia onnistuneena ja kurssilaisten palaute oli hyvin myönteistä, joten jatkoa onkin tulevina vuosina luvassa.

Vaikka yllä kuvatun kaltaisten kurssien järjestyminen ja järjestäminen on usein kiinni niitä organisoivien henkilöiden omasta innostuksesta ja aktiivisuudesta, luovat korkeamman tason sopimukset niihin kannustavan ympäristön, joka toivon mukaan lisää tämänkin kaltaista yhteistyötä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja Janne Sundell on Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman johtaja.

Kuvan on ottanut Lammin biologisen aseman professori Lauri Arvola.

Yrityskehitystä kaupunkien ja maaseudun vyöhykkeellä

Olin mukana järjestämässä Hämeenlinnassa 16. Kaupunkifoorumia 23.–24.9.2014. Vuosittain järjestettävä tapahtuma käsitteli laaja-alaisesti kaupunkiseutujen kehittämistä ja siinä nostetaan esille ajankohtaisia teemoja. Tänä vuonna liikenne- ja viestintäministeriön ja Hämeenlinnan kaupungin järjestämässä tilaisuudessa 300 kaupunkikehittämisen päättäjää, asiantuntijaa ja elinkeinoelämän toimijaa käsitteli teemoja kasvuvyöhykkeet, asemanseudut sekä älykäs liikkuminen. Yhtenä keskeisenä kysymyksenä oli, miten vyöhykevisiot kohtaavat arkipäiväisen vuorovaikutuksen.

Yhdyskuntarakenne on muuttumassa vyöhykemäiseksi. Vyöhykelähtöinen kaupunkikehittäminen huomioi kaupunkialueen lisäksi myös lähiseutujen maaseutualueita. Tämä on tärkeä huomio mm. uusiutuvan energian ja biotalouden kehittämisen kannalta. Paikallisen biotalouden ja energiantuotannon vahvistaminen vaikuttaa aluetalouteen positiivisesti. Hajautettu energiatuotanto on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä energiaomavaraisuuteen. Suomalaisista suurin osa asuu lähellä kaupunkiseutuja ja maaseudun läheisyydessä. Myös kansantalouteen vaikuttava tuotanto tapahtuu pääosin näillä alueilla. On aika unohtaa kaupunki-maaseutu vastakkainasettelu ja lähteä kehittämään elinvoimaisia vyöhykkeitä!

Edelleen Suomessa on ylläpidettävä tieverkon kuntoa, se on ratkaisevassa asemassa monen luonnonvara-alan yrityksen toimintaa ajatellen. Luonnonvara-alankin yritysten osaamisaukko ja pullonkaulat ovat kasvun tekemisessä ja kansainvälistymisessä. Nämä ovat asioita, jotka vaativat panostusta, jolla voidaan vauhdittaa vihreän talouden kasvua. Tiedosta on tullut viides liikennemuoto ilmailun, tieliikenteen, merenkulun ja rautateiden rinnalle ja digitalisoituminen on osattava hyödyntää kasvun tekijänä. Linnan Kehityksen kautta on mahdollista saada apuja kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Monissa hankkeissa mm. K-EASY, MYY ja Luontoinnovaatiot Hämeenlinnassa toimineet kehitys yhtiöt ovat tehneet merkittävää työtä edistääkseen vihreän talouden kasvua. Nyt Luonnonvara-alan bisnesmahdollisuuksien kehittäminen jatkuu Hämeenlinnan uudessa elinkeinoyhtiössä, Linnan Kehitys Oy:ssä. 

Biotalous on talouden seuraava aalto. Menossa on paradigman muutos: teollisen vallankumouksen myötä siirryttiin luonnonvarataloudesta fossiilitalouteen. Nyt fossiilitalous on vaihtumassa biotalouteen. Fossiilisille polttoaineille ja raaka-aineille innovoidaan korvaajia. Biomassojen hyödyntämistä on kehitettävä. Samalla on kuitenkin varmistettava uusiutuvien luonnonvarojen saatavuus ja kestävyys. Biomassa on uusiutuva, muttei rajaton varanto. Suomi on edelläkävijä biomateriaalien hyödyntäjänä. Myös EU -rahoituksessa on merkittäviä panostuksia biotalouteen. Esim. Horizon 2020 ohjelmassa, jossa haut ovat parhaillaan menossa.

Yrityksen tarvitsevat yhteistyökumppaneista koostuvaa verkostoa pystyäkseen toimimaan globalisoituvilla markkinoilla. Kyky synnyttää uusia liiketoimintamalleja ja – mahdollisuuksia vahvistaa luonnonvara-alan yritysten sijoittumista markkinoilla. Näihin haasteisiin Linnan Kehitys tuo panoksensa osana LUO – verkostoa.

Kuva Jaana Laakso, Linnan Kehityksen osasto Kaupunkifoorum 2014 info-basaarissa esittelijänä Virpi Messman

Kirjoittaja on Linnan Kehityksen yrityskehittäjä Virpi Messman.

Linkkejä:

K-EASY: http://www.kestavaasuminen.fi/
MYY: http://www.kehittamiskeskus.fi/portal/kehittamiskeskus/suomeksi/seudun_kehittaminen/kehittamiskeskuksen_hallinnoimat_hankkeet/myy/
Luontoinnovaatiot: http://luontoinnovaatiot.blogspot.fi/
Kaupunkifoorumin Twitter viestit luettavissa: https://twitter.com/hashtag/kfoorum14