Biotalouden mahdollisuudet vai mahdollisuuksien Biotalous

Tarve korvata fossiiliset raaka-aineet ja tuotteet luo tilaa biotaloudelle. Biotalous on biomassojen tuottamista (metsä- ja maatilat, puutarhat ja kasvihuoneet, vedet, jopa kaupungit) ja jalostamista tuotteiksi ja palveluksi. Biotalous pyrkii korvaamaan fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla aina siinä kohdassa, missä se on mahdollista. Tämä siitä syystä, että fossiilisen öljyn ja kivihiilen käyttö aiheuttavat päästöjä ilmakehään, ilmaston muutosta ja maapallon nopeaa lämpenemistä.  Fossiiliset raaka-aineet ehtyvät nykykäytöllä nopeasti, mikä on vakava uhka talouksien kehitykselle ja mikä täytyy jo nyt ottaa huomioon kehityssuunnitelmissa.

Biotalous, joka käyttää uusiintuvia raaka-aineita, on mahdollisuus Suomelle, koska meillä on runsaat metsävarat, runsaat suoalueet ja tuottavat pellot. Meillä on myös muuntumiskykyinen elinkeinorakenne, joka on tottunut käyttämään maan ja metsän mahdollisuuksia, meillä on hyvin koulutettu väestö toteuttamaan muutoksia. Valtiovalta on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Se on nostanut biotalouden kasvukärjeksi asettaen biotaloudelle tavoitteen nostaa tuotoksen 100 miljoonaan euroon ja samalla uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 100 000 lisää.

Suomen metsäteollisuus on ottanut haasteen vastaan, se kehittää ja uudistaa omaa tuotantoaan biotalouden suuntaan niin määrätietoisesti, että Suomen biotaloutta on alettu kutsua metsäbiotaloudeksi. Metsään perustuva biotalous onkin pohjoismainen erityispiirre, muualla biotalouden lähtökohta on vahvasti maataloustuotannossa.

Alueellisten ja paikallisten raaka-ainelähteiden huomioon ottaminen onkin perusteltua biotaloudessa, koska biotalous rakentuu vahvasti aluetalouteen ja siinä oleviin verkostoihin. Jos pohjoismaisen biotalouden pohdintaa jatkaa, niin voisi kuvitella, että Islannissa biotalous perustuu meren tuottamaan biomassaan, kun taas Tanska on lähempänä eurooppalaista maatalousajattelua.

Suomen biotalous ei kuitenkaan kokonaan rakennu metsäteollisuuden kehityksen varaan. Kuten koko Euroopassa myös Suomen sisällä alueelliset raaka-ainelähteet määrittelevät biotalouden kehittymisen suunnan. Metsien ohella meillä on myös tuottavat pellot. Elintarvikeala perustuu jo niin yksikäsitteisesti maan, auringon ja veden tuottamaan satoon ja bioprosesseihin perustuvaan elintarvikkeiden jalostukseen, että sitä ei helposti mielletä biotaloudeksi - vaikka sitähän se aina on ollut.  Suomessa on myös kehittynyt jätteiden käsittely, jossa eri jakeet tehokkaasti erotellaan toisistaan ja otetaan hyötykäyttöön. Tämä on mahdollistanut jätebiomassoihin perustuvan biotalouden kehittymisen.  Tuotteina syntyy mm. kaasua ja etanolia mm. liikenteen polttoaineiksi.

Kanta-Hämeessä biotalouden raaka-aine vaihtoehdot ovat monipuoliset ja siten biotalouden kehittymiselle on hyvät lähtökohdat. Maatalous on vahvaa ja metsät jopa Suomen kasvuisimmiksi todetut. Myös metsien marjat ja puhtaiden vesien kalasto on käytössämme. Runsas väestö tuottaa paljon jätettä ja sitä syntyy myös aktiivisen elinkeinoelämän myötä. Syntyy sivuvirtoja, joita hyödyntämään syntyy yrityksiä. ”Toisen jäte on toisen raaka-aine” on hyvä lähtökohta biotaloudessa jos kohta laajemminkin kierrättämiseen perustuvassa kiertotaloudessa. Kanta-Hämeeseen on keskittynyt merkittävää biotalouteen liittyvää luonnonvaraosaamista, joka on LUO-verkoston avulla vahvistanut yhteistoimintaansa.

Kanta-Hämeen elintarvikesektorilla on vahvat perinteet ja se on edelleen vahva toimija alueella. Alueella on myös paljon pieniä kehittyviä elintarvikeyrityksiä, jotka käyttävät paikallisia raaka-aineita tuotannossaan. Raaka-aineet tuotetaan itse tai hankintaa lähistöltä. Elintarviketuotanto pystyy täällä kohtuulisen helposti kehittymään merkittäväksi biotalouden toimijaksi. Suurin muutostarve koskee ehkä energian käyttöä, siirtymistä hyödyntämään yhä suuremmassa määrin paikallista energiaa.

Metsäsektorin siirtyminen biotalouteen on Kanta-Hämeessä suuremman tehtävän edessä, koska isoja toimijoita alueella ei ole.  Metsäbiotalouden uudet tuotteet, biodiesel, bioetanoli yms. vaativat pitkälle kehitettyä biokemian hyödyntämistä, johon tällä hetkellä näyttäisi olevan vain varaa suurilla toimijoilla. Tulevaisuus voi muuttaa tilanteen.

Toisaalta alueella on paljon pieniä toimijoita, joilla monilla on kehityspotentiaalia. Näitä yrityksiä kehittämällä ja luomalla toimivia verkostoja alueen runsaita puuvaroja voitaisiin tehokkaammin hyödyntää ja jalostaa paikallisesti. Nyt puuvirrat vievät usein alueen ulkopuolelle. Potentiaalia on, ala tarvitsee kehityspanoksia.

Jätteisiin ja sivuvirtoihin pohjautuva biotalous kehittyy Hämeessä hyvää vauhtia.  Forssan seudun kehitys alalla on noteerattu kansainvälisestikin. Forssan järkivihreys on nousemassa brändiksi. Toimialaa on kehitetty yritysvetoisesti ja määrätietoisesti yhdessä kunnallisten päättäjien ja valtakunnallisten kehittäjien kanssa.  Kiimassuon alueelle tulevaisuudessa nouseva pelto- ja jätebiomassoja hyödyntävä biojalostamo nostaa toiminnan uudelle tasolle. Valtakunnallisesti merkittävästä toimintakonseptista hyötyy koko Kanta-Häme.

Kanta-hämäläinen biotalous ei ole vain tuotteiden tuottamista. Biotalous täällä voi rakentua myös aineettomien tuotteiden varaan ja hyödyntää olemassa olevia ekosysteemipalveluja. Matkailu voi hyödyntää laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita, puhdasta luontoa ja upeita järvien kehystämiä maisemia. Kestävä ja energiatehokas asuminen on myös osa biotaloutta. Osaava ja uusiutuvista raaka-aineistaan rikas maakunta omaa kaikki edellytykset nousta biotalouden eturivin toimijaksi.

Kirjoittaja Tapani Pöykkö on HAMKin biotalouden aluetoimintahankkeista vastaava johtaja.

SunShine Pop Up sisäpuisto

Kuusimetsä tuoksuu. Puro solisee.  Aurinko valaisee, sen voi tuntea miltei iholla. Koivutkin ovat puhkeamaisillaan silmuihin, osa kukista on jo täydessä kukassaan. Ihana tammikuinen Hämeenlinna! Mitä ihmettä? Tässä ei suinkaan kuvailla ilmastonmuutoksen kokenutta kotikaupunkiani vuosikymmenten päässä, vaan 2015 vuoden innovatiivisuutta tyhjilleen jääneessä kauppakeskuksessa.

Tänään on vuoroni toimia Pop up park Sunshinen puistotätinä.  20 minuuttia sitten avasimme ovet tälle päivälle ja tukkimiehen kirjanpitoon vierailijoita on jo kirjattu 20. Tällaiselle puistolle on selvästi kysyntää. Kaikki hymyilevät ja ovat ihmeissään. Mitä tämä on?

Hämeenlinnan Lyseon lukiolaiset Ira Hänninen, Netta Anttila, Nina Andersson ja Peppi Perttunen osallistuivat koulunsa Paras idea -kilpailuun ideanaan saada eloa Kauppakeskus Linnaan. Kauppakeskukseen jäi runsaasti tyhjää liiketilaa kauppojen muutettua uuteen keskukseen moottoritien katteelle. Hiljentynyt kauppakeskus tuntui ankealta. Tytöt ideoivat pop up sisäpuiston, joka sai nimekseen Sunshine.

Puiston sisältä löytää kesäisen lämmön ja valon, laajan kirjon kasvillisuutta sekä mahdollisuuden tavata ystäviä luonnonantimien kera. Puisto on suunnattu kaikille kaupunkilaisille rauhallisena levähdyspaikkana. Maailmalla vastaavia puistoja on jo olemassa, Suomessa tämä on uutta.
Itse tulin projektiin mukaan Kestävän kehityksen opintojeni kautta. Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa lukiolaiset antoivat suuntaviivoja ja ideointi lähti heti käyntiin Lepaan ja kestävänkehityksen opiskelijoiden, Hämeenliiton ja LUO Luonnonvara-alan verkoston kesken. Jokainen sai osallistua omalla osaamisellaan ja itselleen sopivalla tavalla. Pian yhteistyökumppaniverkosto kasvoi niin suureksi, että oli helppo siirtyä ideoinnista toteutukseen. Puisto rakentui kahdessa viikossa avaamiskuntoon. Se ei ole suinkaan vielä valmis, vaan sitä kehitetään edelleen kaupunkilaisten ideoiden ja ehdotusten pohjalta. Näin siitä rakentuu kaupunkilaisten yhteinen paikka.

Päivystysvuoroni aikana saan valtavasti positiivista ja ihailevaa palautetta kaupunkilaisilta. Ei ole palkitsevampaa hommaa, kuin katsella ihmisten hymyjä ja kuunnella kiitosta. Kommentoinnissa päästään myös yhteiskunnallisesti syvemmälle tasolle, kun puistovieraat pohtivat puiston merkitystä seuraa kaipaavien ihmisten kohtaamispaikkana ja vastalauseena kaupallisuudelle.

Itselleni talkoisiin osallistuminen näytti yhteisön voiman: joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä voi saada jotain merkityksellistä aikaan, kun heillä on yhteinen päämäärä. Ihmisten antama talkootyöpanos, yritysten ja yhdistysten halu osallistua materiaalilahjoituksin sekä kaupungin ja kauppakeskuksen maksama tila kertovat meille tärkeää viestiä: kaiken takana ei sittenkään ole raha. Yhteisöllisyys luo uskoa tulevaan aikana, jolloin liiketilat seisovat tyhjillään.

Puistovuoroni päätteeksi lasken vierailijoita käyneen 350. Toiset kiersivät puiston läpi, toiset istuivat kutomaan. Jotkut hakivat viereisestä kahvilasta eväät mukaansa, niin kuin piknikille kuuluu. Pienet vierailijat maalasivat ikkunataideteosta ja ihmettelivät sisällä kasvavia puita. Ensimmäisellä viikolla kävijöitä oli yhteensä 2 500, ja erilaisia elämyksiä vähintään yhtä monta.

Toiveissa on, että tällaisesta pilotista myös muut ottaisivat mallia. Ensi talvena meillä saattaakin olla sisäpuistoja ympäri Suomen! Ihmiset ottavat uuden kokeilun avoimin mielin vastaan. Yksi huoli yhdistää kuitenkin useimpia puiston vierailijoita: kauan puistoa pidetään kauppakeskuksessa? Pop up hankkeen kesto riippuu monesta eri tekijästä. Yksi tekijä voisit olla sinä! Ilmoittaudu mukaan: www.facebook.com/pages/Sunshine-PopUp-Park/385880534920256

Puistoa fiilisteli Milja Tiainen, joka on HAMKin Kestävän kehityksen aikuisopiskelija.

Valokuvakooste SunShine Pop Up -puiston avajaispäivästä. Kuvaaja on Minna Takala. 

LUO luotaa ja luo uutta

Viime viikolla LUO-verkoston seminaari keräsi ison joukon biotalouden, kiertotalouden, luonnonvarojen ja ympäristöasioiden asiantuntijoita sekä alueen vaikuttajaa yhteen Hämeenlinnan Raatihuoneelle.

Paneeli ja esitelmät olivat asian ytimessä, ruoka oli hyvää. Tunnelma oli katossa ja keskustelut vilkkaita. Uusia kontakteja syntyi, tutustuttiin toisten tekemisiin ja vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Yhdessä tekemisen pelinhenki oli selvä: kestävän kasvun avaimet ovat meillä itsellämme. Olemme Kanta-Hämeessä, mutta toimimme globaalissa bisneksessä. Ratkaisuja haetaan vähintään EU-tasolla. Mallina voi toimia vaikka Forssan seudun ratkaisut. Piipertämisetä ei hyödy ihminen eikä luonto.

HAMK on mukana biotalouden koko kentällä. Metsät, pellot ja vedet ovat hamkilaisten tutkimuksen, koulutuksen ja liiketoiminnan kehittämisen alustoja. Unohtaa ei voi tietenkään elintarvikkeiden teollista tuotantoa. Näistä löytyy nykyajattelun mukaa myös kansallisen talouden ja hyvinvoinnin kasvun avaimet. Avaimet ovat siis ihan tässä meidän käsissä. Kansainvälisesti me olemme kiinnostavia kumppaneita juuri tuosta syystä: bio/kiertotalous on meissä.

Vielä takaisin Raatihuoneelle. Luke ja HAMK esittelivät yhteistyötään järkivihreä maatila kokonaisuuden osalta. Mustialaan on rakentumassa tutkimus- ja oppimiskeskus, jossa tulevaisuuden maatilan pyörittämistä helpottavia ratkaisuja tutkitaan, testataan ja jalostetaan käyttöön. Kansallisen valkuaisaineomavaraisuuden parantaminen on yhtenä tavoitteena. Ruokaa ja rehua pitää tuottaa (ja syöttää) tehokkaammin ja pienemmin ympäristövaikutuksin. Lammin biologisen aseman väki kertoi alueellisesta opetusyhteistyöstä mm. riistatalouden alalla. Osaajat liikkuvat, tilat joustavat ja tieto vaihtaa omistajaansa. Tietoa siis tarttuu uusiin päihin. Kun tiedon tulokulma aina vähän muuttuu, syntyy uusia ajatuksia. Uudistuneita toimintamalleja tarvitaankin, ei siis pelkästään tästä maailman talouden tilanteesta selviämiseen, vaan kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen. Tulevaisuuden, jossa meille on tarjolla työpaikkoja, hyvinvointia ja puhdasta luontoa.

Hyvää uuden kasvukauden odotusta.

Kirjoittaja Janne Salminen on HAMKin vararehtori.

Luken aika on alkanut

Viimeisen vuoden olen päättänyt esitykseni diaan jossa todetaan ”Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotanto yhdistyvät Luonnonvarakeskukseksi, joka aloittaa toimintansa 1.1.2015”. Välillä muistin mainita MTT:n olleen 116-vuotias, Venäjän keisarin Nikolai II:n vuonna 1898 Maanviljelys-taloudelliseksi koelaitokseksi perustama ja nyt sitten Suomen nykyhallinnon lopettama. Toki väliin on mahtunut jokunen uudistus niin valtio- kuin MTT tasolla ja pystyyhän esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunki esittämään vielä paljon pidemmän historiallisen taustan.

Uusi Luke leventää menneen MTT:n hartioita ja sen tehtävänä on uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvan kilpailukykyisen elinkeinotoiminnan sekä hyvinvoinnin ja maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen.

Biotalous on tutkimuksessa keskeisessä strategisessa roolissa, onhan hallituksen tavoitteena kasvattaa biotalouden tuotos sataan miljardiin euroon ja luoda alalle vuoteen 2025 mennessä 100 000 uutta työpaikkaa. Biotalous edellyttää ravinteiden, veden ja hiilen kierrättämistä sekä tuotantoteknologioiden muuttamista energiatehokkaiksi ja uusiutuvalla energialla toimiviksi.  Luken on tarkoitus tuottaa kestävän tuotannon ja kulutuksen avuksi mittareita, kriteereitä, kannustimia ja seurantamenetelmiä. Tehtävänä on kehittää Suomeen uusia liiketoimintakonsepteja ja kilpailuedellytyksiä, joilla Suomi saadaan kestävän kasvun tielle. Biotalous on käsitteenä laaja ja vaikea mieltää, meidän kehittäjien tehtävä on konkreettisin esimerkein avata sitä. Tässä tarvitaan monenlaista osaamista, jota esimerkiksi Luo – verkostossa on.

Valtion tutkimuslaitosten budjettiosuudesta merkittävä osa siirtyy valtioneuvoston ja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen alaisuuteen ja muuttuu kilpailtavaksi. Suuria odotuksia on myös EU:n tutkimusrahoituksen hyödyntämisen tehostamisella. Jo nyt tiedetään, että Luken paineet karsia kustannuksia ja toimipaikkoja ovat suuret. Kaikki meistä tiedostavat kansainvälisen tutkimuksen tarpeellisuuden ja sen tuomat mahdollisuudet. Myös ”EU-raha” on erittäin kilpailtua, on siis hyvissä ajoin rakennettava myös kansallisia konsortioita.

Samalla kun korostetaan kansainvälistymisen merkitystä, on varmistettava myös tulosten ja uusien ajatusten jalkauttaminen kentälle. Tässä alue- ja maaseutukehittämisen rahoitusinstrumentit ovat tärkeitä. Maassa toimii tuhansia paikallisia laajan biotalouden käsitteen piirissä toimivia yrityksiä, joilla on suuri aluetaloudellinen merkitys. Näiden kehittämistä ei biotalouden kansainvälistymishuumassa saa unohtaa.

Kirjoittaja Erkki Vasara on Luonnonvarakeskus Luken tutkija,


www.luke.fi

Innostusta, ideoita ja yhdessä tekemistä

Kanta-Hämeen luonnonvara-alan osaamiskeskittymä, tuttavallisemmin LUO Luonnonvara-alan verkosto, käynnistyi vuoden 2014 alussa. Vuosi on kulunut nopeasti. Täytyy sanoa, että allekirjoittanut on nauttinut matkasta – hymy huulilla. Olen saanut oppia paljon uutta biotaloudesta ja luonnonvara-alasta. Verkostossamme on vakuuttavaa osaamista ja toimijat ovat olleet mukana hyvällä asenteella. On hienoa huomata, että mukaan yhteistyöhön on lähdetty tavoitteellisesti ja hyötyjäkin on jo saavutettu.

Osaavien ihmisten verkosto

LUO-verkoston tavoitteet on asetettu yhdessä. Työhön on osallistunut yli 80 toimijaa. Yhdessä halutaan ja voidaan tehdä tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä ja hyödyntää nykyistä enemmän yhteisiä oppimisympäristöjä. Tavoitteena on myös mahdollistaa uuden tiedon hyödyntäminen liiketoiminnassa, yritysyhteistyössä ja projektioppimisessa.

Verkostomme toimintaan on osallistunut yli 200 henkilöä eri rooleissa. Asiantuntijat ovat käyttäneet yhteistyöhön aikaa yhteensä yli 150 työpäivää yhteisissä tapahtumissa tai tapaamisissa. Osallistujat toimivat johtotehtävissä, tutkijoina, kehittäjinä, viestinnän ammattilaisia, opettajina, opiskelijoina, yrityksen osaajina ja järjestöjen asiantuntijoina. Keskeisiä työryhmiä ovat johtoryhmä/ ohjausryhmä, viestintätiimi, kehittämistiimi sekä oppimisympäristöjen yhteyshenkilöt. Lisäksi HAMKin sisällä on työryhmä, joka edistää yhteistyötä ja arvioi nykyistä toimintaa sekä hyödyntää luonnonvara-alaan liittyvää tulevaisuustietoa.

Tekojen kautta

Viestintäyhteistyö on ollut keskeistä vuoden aikana. LUO-verkoston viestintämateriaali ja visuaalinen ilme on saanut kehuja. LUO-kehittämistiimin kanssa olemme käyneet läpi yhteistyömahdollisuuksia, meneillään olevia hankkeita ja tulevia suunnitelmia. LUO-verkoston toimijoita on innostettu hakemaan yhteisiä kehittämishankkeita. HAMK ja MTT saivatkin juuri rahoituksen Valkuaisosaamiskeskuksesta ratkaisuja Hämeen valkuaisomavaraisuuteen –hankkeelle vuosille 2015-2016.

Lokakuussa järjestettiin LUO-verkoston yhteistyöllä kansainvälinen tutkijatapaaminen teemalla digitalisaatio, hyvinvointi ja biotalous. Tapahtumaan osallistui reilu 60 henkilöä viidestä eri maasta. Vierailimme keväällä Helsingin yliopiston Viikin vihreällä kampuksella. Tutustuimme samalla reissulla SITA Suomen robotteihin, jotka lajittelevat jätettä hyötykäyttöön. Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema ja HAMK ovat järjestäneet opetusyhteistyötä, josta voi lukea muutama viikko sitten ilmestyneestä Blogi-kirjoituksesta. Lisäksi LUO-verkosto on tehnyt yhteistyötä Maaseudun Tiedetreffit -hankkeen kanssa, jotta tieteellinen ja soveltava tutkimustieto saataisiin hyödynnettyä entistä paremmin.

LUO-verkoston yhtenä keskeisenä työtapana on koota asiantuntijoita yhteen yksittäisten pilottien käynnistämiseksi ja yhteistyömahdollisuuksien etsimiseksi. Viimeisin yhteistyöidea on ollut syksyn erityinen valopilkku: Hämeenlinnan Lyseon lukion Paras idea –kilpailun ehdokas SunShine Pop up -sisäpuisto. Ideana on tuoda Suomen ensimmäisen Pop up –sisäpuiston avulla vehreyttä ja iloa talven keskelle.

LUO-verkoston roolina on ollut tilan etsiminen puistolle sekä kutsua kokoon sisäpuiston suunnittelusta ja toteutuksesta kiinnostuneita. LUO-verkoston näkökulmasta tavoitteena on nostaa esille luonnonvara-alan, viherrakentamisen, biotalouden ja kestävän kehityksen osaamista alueellamme. SunShine Pop up -sisäpuiston toteutuksesta innostuneita organisaatioita on jo useita: Hämeenlinnan Lyseon lukio, HAMK, HAMI, Lepaan Osaajat osk, Hämeenlinnan kaupunki, Linnan Kauppakeskus, Linnan kehitys Oy, Hämeen Virkistysalueyhdistys, Vanajavesikeskus, Cafe Kauno, Puutarha & Kauppa lehti ja Hämeen liitto. On ilo olla mukana! Lisää tietoa löytyy sivulta www.facebook.com/sunshinesisäpuisto. Tervetuloa mukaan talkoisiinja nauttimaan vehreydestä tammi-helmikuun aikana.

Näin Joulun alla on aika kiittää kaikkia LUO-verkoston toimintaan osallistuneita hyvästä yhteistyöstä.

Lämmintä Joulumieltä sekä 
Uteliasta Uutta Vuotta 2015.


Kirjoittaja Anne Horila on LUO Luonnonvara-alan verkoston projektipäällikkö

                                                 Kuva: LUO-piparit, Anne Horila

Osallistu, tykkää ja seuraa:
Sivut: www.hamk.fi/luo
Facebook-ryhmä: LUO Luonnonvara-alan verkosto
Twitter: Tulevaisuuden ikkuna, @LaaksoAnne

Tulevaisuustyöpajat verkostoijana ja uuden tiedon tuottajana - Case Huomisen Osaajat

Miten edistää kotimaista valkuaisomavaraisuutta? Mitkä ovat maidontuotannon tulevaisuuden vaihtoehdot? Miten toimii tulevaisuuden energia- ja ravinneomavarainen maatila? 

Tulevaisuutta ei voida ennustaa, mutta tulevaisuuden mahdollisuuksien ja haasteiden arvioiminen, eli ennakointi, on mahdollista. Tulevaisuuden ennakointi vaatii nykyisyyden ja sen asettamien lähtökohtien ymmärtämistä sekä kirkasta visiota. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet tarkoittavat, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikista todennäköisintä tulevaisuutta. Ennakointiin sisältyy uusien mahdollisuuksien, uhkien, haasteiden, trendien ja muutosten tarkastelu. Tulevaisuuden hahmottaminen vaatii luovaa innovatiivisuutta, strategista arvottamista sekä proaktiivista tulevaisuuden tekemistä.

Tulevaisuustyöpaja on eri toimijoita laaja-alaisesti ja monipuolisesti osallistava tulevaisuuden tekemisen väline. Osallistavilla menetelmillä nostetaan esiin asiantuntijoiden näkemyksiä tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä edistetään keskeisten avaintoimijoiden synergiaa ja verkostoitumista. Asiantuntijoilla on lisäksi ns. hiljaista tietoa, joka auttaa tunnistamaan yhteiskunnallisten ilmiöiden taustalla vaikuttavia rakenteita ja olettamuksia. Työpajatyöskentelyn yhtenä tavoitteena on tämän hiljaisen tiedon esille tuominen.

Kasvua Hämeessä -teemaohjelmaan kuuluvassa Huomisen osaajat -hankkeessa (v. 2012-2014) järjestettiin yhdeksän tulevaisuustyöpajaa, joihin osallistui lähes 130 luonnonvara-alan asiantuntijaa yli 40 organisaatiosta sekä viljelijöitä. Osassa pajoista oli mukana myös HAMKin agrologikoulutuksen syventävien opintojen opiskelijoita. Työpajojen tavoitteena oli vahvistaa asiantuntijoiden yhteistä näkemystä hämäläisen maatalous- ja elintarviketuotannon kehittämisen suuntaviivoista ja tarvittavista toimenpiteistä. Tavoitteena oli myös kehittää osallistujien tulevaisuusorientaatiota ja tulevaisuusosaamista. Jokainen työpaja sisälsi aiheeseen johdattelevia alustuksia, tietoa tulevaisuusajattelun merkityksestä sekä varsinaisen työpajatyöskentelyn. Työpajoissa hyödynnettiin useita erilaisia tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, joten osallistujat saivat myös omakohtaista kokemusta ennakoinnin työkalujen käytöstä.

Työpajatyöskentelyn tuloksena syntyi kiinnostavia näkemyksiä ja toimenpidesuosituksia kehittämisen kohteena olleista teemoista. Työpajojen keskeiset tulokset voidaan tiivistää neljään eri teemaan: osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen, resurssien kestävä käyttö, lähiruuan ja luomutuotannon määrän lisääminen sekä tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan välisen yhteistyön tiivistäminen.

Tulevaisuustyöpajojen pohjalta tehtiin julkaisu: ”Tulevaisuutta tekemään – työpajatyöskentelyn metodiopas”. Metodiopas koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa käydään läpi tulevaisuustyön lähtökohtia, käsitteitä, menetelmiä ja työskentelytapoja. Toisessa osassa kuvataan työpajoissa käytettyjä menetelmiä, työskentelyprosessin vaiheita ja toimenpiteitä sekä saatuja tuloksia. Metodiopas sopii erinomaisesti myös LUO-verkoston asiantuntijoiden käsikirjaksi.

Metodiopas (e-kirja) on ladattavissa seuraavasta osoitteesta:
http://vilkas02.vilkas.fi/epages/vilkas02.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20110331-11092-32281-1/Products/TyopajatyoskentelyMetodiopas

Tutustu myös tulevaisuusaiheiseen twitteriin: https://twitter.com/LaaksoAnne

Kirjoittaja on HAMKissa kehittämispäällikkönä toimiva Anne Laakso.

Meidän meremme – ja sen ohjelma

Tiistaina 2.12. se sitten aukesi: ei ainoastaan joulukalenterin toinen luukku, vaan myös Itämeren alueen uuden Interreg–ohjelman ensimmäinen rahoitushaku!

Olen saanut olla mukana alusta saakka ohjelman valmistelussa Suomen maakuntien edustajana. Ohjelmointikomitean ja sen task force –työryhmän kokouksia on ollut keväästä 2012 alkaen yhteensä 14. Viimeksi viime viikolla Varsovassa väänsimme viimeisiä pilkkuja kohdalleen ja hyväksyimme lopulliset hakemusasiakirjat ja –ohjeet. Työ on ottanut omansa, mutta kivaa ja palkitsevaakin on ollut. Työ jatkuu ohjelman seurantakomiteassa. Luulen, että saimme valmisteltua aika hyvän rahoitusvälineen, josta on vielä paljon iloa suomalaisille ja hämäläisillekin projektipettereille.

Itämeren alueen Interreg-ohjelman kautta jaetaan seuraavan viiden-kuuden vuoden aikana lähes 250 miljoonaa EU-rahoitusta kansainvälisille yhteistyöhankkeille.  Edellisestä kaudesta ohjelma on kasvanut jonkin verran, kun kansalliset rakennerahasto-ohjelmat samaan aikaan ovat romahtaneet jopa kolmanneksen. EU-rahoituksen osuus voi olla 75 % hankkeen kustannuksista. Kun valtio vielä osallistuu kansalliseen rahoitukseen, voi omarahoitusosuus jäädä alle kymmeneen prosenttiin. Melko houkuttelevaa.

Ohjelman painopisteet valittiin siten, että hankkeilla voidaan taklata erityisesti Itämeren alueeseen liittyviä kysymyksiä. Niinpä teemoina ovat innovaatiot, ympäristö ja liikenne, jotka sopivat mainiosti oman Häme-ohjelmamme tavoitteisiin. Yksi keskeinen tavoite on Itämeren tilan parantaminen, mutta tämä tarkoittaa koko valuma-aluetta, mikä on Hämeen kannalta tärkeää.

Itämeren alueen ohjelman hankkeissa on kumppaneita vähintään kolmesta maasta, mutta usein kumppanuudet ovat laajempia. Ohjelmaan osallistuvat maat ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Viro, Latvia, Liettua sekä Norja, Valko-Venäjä ja Venäjä.
                         
Venäjästä olisikin niin paljon puhuttavaa. Venäjän delegaatio on ollut tiiviisti mukana ohjelman valmistelussa. Neuvottelut eivät olleet ongelmattomat ja moni niiden käänne on ollut helpompi ymmärtää jälkikäteen viime kuukausien tapahtumien valossa. Interreg-ohjelmat on toistaiseksi kuitenkin päätetty jättää pakotteiden ulkopuolelle ja venäläiset kumppanit voivat osallistua ohjelman hankkeisiin. Valmiiksi neuvotellun rahoitussopimuksen allekirjoittamista EU:n ja Venäjän välillä tosin voidaan joutua odottamaan.

Hämeen toimijat ovat hyödyntäneet kohtuullisen hyvin aiempia Itämeren alueen ohjelmia. Yhteinen tavoitteemme on saada jatkossakin aikaan hyviä hankkeita ja niitä pieniä, mutta merkittäviä muutoksia oikeaan suuntaan. EU-rahoituksen heruttaminen omaan maakuntaan ei ole itsetarkoitus, mutta käytettävissämme on nyt siihenkin oiva väline. Hämeen liitto on jatkossakin kernaasti tukemassa maakunnan Itämeren alueeseen liittyviä yhteistyöponnistuksia.

Lisää tietoa ohjelmasta, hakuohjeet ja kaikki tarvittavat asiakirjat löytyvät osoitteesta www.interreg-baltic.eu

Kirjoittaja Matti Lipsanen on Hämeen liiton kehittämisjohtaja.