Huoli vesien tilasta on aiheellinen, ja valtakunnan tasolla onkin tarve tehostaa ravinteiden kierrätystä ja ehkäistä ravinteiden, erityisesti fosforin ja typen, valumista vesistöihin. Suomen hallitus on sitoutunut tehotoimiin, jotta Saaristomeren vesien tila saadaan hyväksi vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Suomesta on luvattu tehdä ravinteiden kierrätyksen mallimaa.
Näihin haasteisiin vastaa Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön -hanke eli Ravinneresurssi, jossa ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua edistetään yhteistyöllä. Hankkeen päätoteuttajana on Hämeen ammattikorkeakoulu ja hankekumppaneina ovat Luonnonvarakeskus, Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema ja Etelä-Suomen Salaojakeskus. Hanke on osa ympäristöministeriön ohjelmaa ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi ja Saaristomeren tilan parantamiseksi. Ohjelman kautta ympäristöministeriö osallistuu hankkeen rahoitukseen.
Tavoitteena on tehostaa ravinteiden kierrätystä ja resurssitehokasta käyttöä maataloudessa sekä pienentää vesiin päätyvää ravinnekuormaa. Maatalouden aiheuttamien ravinnekuormitusten vähentämiseksi viljelijöiden aktivoiminen uusien menetelmien hyödyntämiseen on keskeistä. Edellytyksenä on pystyä perustelemaan miksi viljelijän kannattaa muuttaa toimintatapojaan ja ottaa käyttöön tutkitut ja hyväksi havaitut menetelmät.
Kerääjäkasvit kierrättämään
Kerääjäkasvit ovat yksi hankkeen toimenpiteistä. Tämä tiimoilta Mustialassa järjestettiin 8.10. hankkeeseen kuuluva pellonpiennarpäivä teemalla ” Kerääjäkasvit keräävät pellonpientareelle”. Päivän aikana pohdittiin kerääjäkasvien tuomia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätyksessä ja ravinnehuuhtoumien ehkäisyssä ja vaihdettiin ajatuksia kasvukauden aikaisista kokemuksista.
Kerääjäkasvien hyödyntämisestä ravinteiden pidättämisessä on saatu lupaavia tuloksia. Kiinnostusta lisää kasvustojen hyödyntäminen rehukäytössä tai biokaasutuotannossa. Kaikissa tilanteissa maassa vapaana olevia ravinteita napataan talteen kerääjäkasvien avulla ja ravinteet lähtevät hyödylliseen kiertoon. Ne joko sitoutuvat kasviin ja jäävät kasvin mukana maaperään tai vaihtoehtoisesti jatkavat matkaansa rehussa eläimeen tai bioenergian raaka-aineeksi. Rehu- ja biokaasutuskierrossa kerääjäkasvien mukana sitoutuneista ravinteista osa palaa takaisin maahan arvokkaana lannoitteena joko lannan tai biokaasutuksen sivujakeiden muodossa.
Maataloudessa ravinteiden huuhtoutumiseen liittyvä ongelma kulminoituu suurelta osin kasvukauden ulkopuoliseen aikaan ja niihin tilanteisiin kun pellolla ei kasva mitään. Se on aika, joka monesti mielletään ajaksi jolloin pelto lepää. Mutta näin ei tosiasiassa pitäisi olla, vaan peltomaa pitää saada töihin, kasvukauden ulkopuolellakin. Ja tässä kerääjäkasvit ovat hyvä työnantaja. Kerääjäkasvikasvusto voidaan perustaa joko keväällä tai vasta satokasvin korjuun jälkeen, ennen elokuun puoliväliä. Kerääjäkasvi kasvaa varsinaisen satokasvin korjuun jälkeen peittäen maata ja ottaen peltoon jääneitä ravinteita talteen. Ilman kasvipeitteisyyttä sänkimaa on erittäin altis ravinteiden huuhtoutumiselle kun maassa ei ole enää kasvustoa joka hyödyntäisi siinä olevia ravinteita
Ravinteiden sitomisen lisäksi kerääjäkasveista on paljon muutakin hyötyä peltomaalle. Niiden juuristo kuohkeuttaa maata, joka parantaa maan rakennetta. Lisäksi ne edistävät maan mikrobitoimintaa, joka edesauttaa maassa olevan orgaanisen aineksen hajoamista ja parantaa maan multavuutta. Ja kun maan kasvuolosuhteet ovat hyvät, kasvit kasvavat paremmin ja käyttävät myös tarjolla olevat ravinteet tehokkaammin. Näin ravinnekierto tehostuu ja huuhtoutumisalttiiden ravinteiden määrä vähenee.
Vaikka kerääjäkasveja on tutkittu jo 1990-luvulta lähtien ja niistä tiedetään paljon, on lisätutkimukselle edelleen tarvetta. Pellonpiennarpäivässäkin nousi esiin monia kysymyksiä, jotka vaatisivat lisätutkimusta. Näitä ovat mm. kerääjäkasvien lajikekokeet, kerääjäkasvin kylvö syysviljan kylvön yhteydessä, talvehtimiseen liittyvät asiat ja mitä tehdä kerääjäkasvikasvustolle syksyllä tai vaihtoehtoisesti keväällä. Toivottavasti jo lähivuosina näihin kysymyksiin saadaan vastauksia.
Tutkimus ja maatilamittakaavan sovellukset lähelle opiskelijoita
Ravinneresurssi-hankkeen toimintaympäristönä on Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan tutkimus- ja opetusmaatila. Oppilaitosympäristöön perustetut esimerkkikohteet ovat esimerkkejä käytännön toimenpiteistä, joilla edistetään ravinteiden kierrätystä ja parannetaan vesien tilaa.
Osaamisen edistäminen ja asenteisiin vaikuttaminen ovat keskeisiä asioita joilla edesautetaan ympäristön tilaa parantavien tavoitteiden saavuttamista. Oppilaitosympäristössä koulutetaan tulevaisuuden maatalouden ammattilaisia, ja on tärkeää että he jo opiskeluaikana pääsevät näkemään erilaisia vaihtoehtoja joilla voidaan edistää ravinteiden kierrätystä ja vesien suojelua. Opetusmaatila tarjoaa myös hyvän ympäristön viljelijöiden ja muiden alan toimijoiden koulutukseen.
Kerääjäkasvien lisäksi hankkeen toimenpiteisiin kuuluu olkibiosuotimen pilotointi valumavesien käsittelymenetelmänä sekä peltolohkon paikalliskuivatus säätösalaojituksen avulla. Kaikkein toimenpiteiden vaikutusta valumavesien määrään ja vedenlaatuun sekä ravinnetaseisiin seurataan ja arvioidaan niiden kustannustehokkuutta. Kaikki tieto tulee avoimesti saataville hankkeen verkkosivuille www.hamk.fi/ravinneresurssi josta löytyy myös lisätietoa hankkeesta.
Kirjoittaja Katariina Manni, HAMK, lehtori ja Ravinteet pellossa vaan ei vesistöön –hankkeen projektipäällikkö
