Lannan ravinteet kiertoon - peltoon vai vesiin?

Tämän hetken kuuma peruna maataloudessa on ravinneomavaraisuus ja mm. lannan käyttö ravinteena pellolla. Laajemmalla skaalalla ravinteiden kierrätys on tärkeä pala biotaloutta, uusiutuvia luonnonvaroja ja kierrätettäviä materiaaleja hyödyntävää talousajattelua. Maataloudessa otetaan askel taaksepäin aikaan, jolloin ravinteet kierrätettiin tehokkaasti ja lanta oli arvokas osa peltoviljelyä.

Maatalouden ja vesiensuojelun yhdistäminen on ollut viime vuosikymmenet haasteellista, vaikka kummankin tavoitteet ovat olleet samanlaiset: pidättää ravinteet pelloilla. Monessa asiassa on jo onnistuttu, parhaimpana esimerkkinä fosforin peltotase, joka on laskenut 90 % 1980-luvun tasoon nähden. Haasteina taas ovat olleet mm. peltoihin kertyneet ravinteet, muuttuvat ilmasto-olot ja eroosio.

Entä tuoko ravinteiden kierrätyksen uusi nousu hyötyjä vai lisää haasteita maatalouden vesiensuojeluun?

Ajatus on heti oikeanlainen: käyttää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti tuotannossa. Samasta vesiensuojeluajattelukin lähtee. Kosteikot, ravinnesiepparit sekä muut vesiensuojelurakenteet ojissa ovat vain laastareita – kallisarvoiset ravinteet ovat jo tällöin hukattu ja väärässä paikassa.

Kaikki lähtee maasta. Pelloilta lähtevään ravinnekuormitukseen vaikuttavat maaperätekijät, maankäyttö- ja viljelyhistoria sekä ilmastotekijät. Viljava maa tukee vesiensuojelua. Irtovesi valuu vesistöihin suurimmalta osin kasvukauden ulkopuolella. Lannan levityksen ajoitus on siis hyvän maan rakenteen lisäksi oleellista - ja haasteellista. Lannan viiveellä vapautuvien ravinteiden pitäisi olla kasvien käytettävissä, kun ne niitä tarvitsevat. Esimerkiksi lannan typpi ja rikki vapautuvat mikrobitoiminnan tuloksena, joten ajoituksen pettäessä ne ovat alttiina huuhtoutumiselle. Toisena haasteena on lannan sisältämän fosforin suuri määrä suhteessa typpeen. Ongelmaan löytyy ratkaisu prosessoinnista, joka samalla lisää ravinteiden säilyvyyttä ja mahdollistaa vesiä kuormittavasta syyslevityksestä luopumisen. Nestemäisen, separoidun jakeen fosfori-typpi -suhde on hyvä ja se voidaan levittää lähipellolle. Kiinteä, 80 % fosforia sisältävä jae taas voidaan kuljettaa kauemmaskin ja käyttää täsmälannoitteena peltolohkoilla. Kolmas haaste liittyy typen haihtumiseen ammoniakkina lannasta, joka pyritään estämään multaamalla lanta maan sisään vuorokauden sisällä levityksestä.

Kun lannoituksen määrä suhteutetaan kasvien tarvetta vastaavaksi, lanta mullataan ja kalkituksesta huolehditaan, saavat kasvit tehokkaasti lannan typen ja fosforin käyttöönsä. Tähän perustuu myös uudistetun, 1.4. voimaan tulevan nitraattiasetuksen lannan levitykseen liittyvät säännökset, joiden tarkoituksena on estää ravinteiden huuhtoutuminen ja ammoniakin haihtuminen. Oikein käytettynä lanta on siis arvokas ravinteiden, orgaanisen aineen ja hyödyllisten mikrobien lähde, jonka hyötykäyttö vähentää vesiin kohdistuvaa kuormitusta sekä suorasti että epäsuorasti mineraalilannoitteiden vähäisemmän käytön kautta. Onkin laskettu, että Suomen maatalous tuottaa 20 miljoonaa tonnia lantaa vuodessa ja määrä riittäisi lannoittamaan Suomen pellot fosforin osalta vuodeksi.

Lannan hyötykäyttöä on laajasti ja ansiokkaasti selvitetty viime vuosina mm. MTT:n HYÖTYLANTA-tutkimusohjelmassa sekä BSAG:n Järki Lanta –hankkeessa. Lisäksi MTT ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat pureutuneet kestävään ruuantuotantoon nelivuotisessa Suomi kestävän ravinnetalouden mallimaaksi -hankkeessa. Syyskuussa 2014 MTT aloitti Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön –hankkeen, jonka tavoitteet on myös vesiensuojelussa sekä Suomen biotalousstrategian ravinteiden kierrätyksen toimeenpanossa. Alueellisella puolella MTK Häme on koonnut saman pöydän ääreen maatalous- ja vesiensuojeluorganisaatiot sekä oppilaitokset, jotta lanta saataisiin liikkumaan Hämeessä karjatiloilta viljelytiloille hankkeiden avulla. Lannan separointi ja hyötykäyttö tulee olemaan myös osa HAMK:n Mustialaan juuri avatun korkeatasoisen opetusnavetan toimintaa.

Maatalouden ja vesiensuojelun tavoitteet pysyvät samoina, keinot niiden saavuttamiseksi paranevat ilahduttavasti päivä päivältä.

Kirjoittaja Heidi Kontio on Vanajavesikeskuksen ympäristökoordinaattori. 

Elintarvikealasta uusi kärkitoimiala Riihimäellä

Kevätpäivien pidentyessä on Riihimäellä ripeästi etenemässä rakennustyöt kahdella työmaalla Kolmostien varrella.  Samanaikaisesti rakentuu kaksi elintarvikealan merkittävää hanketta, Valion uusi välipalatehdas ja Ullan Pakarin leipomo. Lähikuukausina alkavat myös uuden moottoritieliittymän rakennustyöt Herajoen kohdalla, lähellä Valion työmaata.

Valion välipalatehdas on 170 miljoonan investointi, joka on Valion historian suurin hanke.  Tällä hetkellä ei Etelä-Suomessa  tämän suurempaa perinteistä teollisuustuotantoa edustavaa hanketta ole meneillään.  Pääasiassa jugurttipohjaisiin tuotteisiin keskittyvä tehdas on valmistaa tuotteita erityisesti kotimaahan ja länsivientiin. Vuosi sitten Valio teki Riihimäen kaupungin kanssa kaupan, jossa se osti yhdellä kaupalla yli 53 hehtaaria tonttimaata.  Kauppa oli kaikkien aikojen isoin niin kaupungin kuin Valionkin kannalta. Rakennusoikeutta on yli 260.000 kerros-m2. Tämä 170 miljoonan investointi käyttää reippaasti alle 10% tästä Valion hankkimasta rakennusoikeudesta, joten tontille jää vielä huikeasti tilaa laajennuksille ja uusilla hankkeille.

Ullan Pakari on mielenkiintoinen uusi tuttavuus Riihimäellä. Viralliselta nimeltään Lankoski Oy, kyseinen yritys on kotoisin Porin seudulta, josta laajentunut talousalueellemme muutama vuosi sitten. Tuotteiden huikea kysyntä Etelä-Suomessa johti nopeasti siihen, että yritys käynnisti investoinnin omien toimitilojen rakentamiseksi Riihimäelle. Nyt tuotantotilat moninkertaistuvat.

Kulutustottumukset muuttuvat, toiset yritykset vähentävät leipomoitaan, toiset avaavat uusia. Ullan Pakarin moderni uusi leipomo valmistuu logistisesti erinomaiseen paikkaan Kolmostien Riihimäen eteläiseen liittymään ensi syksynä.  Asemakaavakin tehtiin yrityksen toiveiden mukaan nopealla aikataululla. Samalla saamme uuden omintakeisen taukopaikan Kolmostien varrelle; leipomon yhteydessä avautuu merkittävän kokoinen tehtaanmyymälä-lounaskahvila-yhdistelmä.  Riihimäki  on jatkossa merkittävä paitsi maitotuotteiden, myös leivän tuottaja. Oletko sinä maistanut jo aitoa satakuntalaista kakkoa? Kohta tulee entistä enemmän tilaisuuksia siihen!

Miksi sitten nämä elintarvike-alan hankkeet etsiytyvät juuri Riihimäelle?  Jo pitkään on ollut tiedossa, mm. Kehä V –logistiikkaselvityksen tuloksena, että nimenomaan Riihimäen suunnassa yhdistyy logistiikkayritysten kiinnostus ja sopivien tonttien tarjonta koskien pääkaupunkiseudulta ulospäin siirtyviä logistiikkakeskuksia.  Sijaintilogistiikan kannalta Riihimäki on maamme ykköspaikka, josta tavara lähtee puoliksi etelään ja puoliksi pohjoiseen, yhtä paljon itään kuin länteenkin. Valtiomme väestöllinen painopiste kun on hieman Riihimäen pohjoispuolella, mutta toisaalta kuljetusten painopiste vielä Riihimäen eteläpuolella johtuen nykyisten tavaraterminaalien sijainneista. Väestöpainopiste matkaa vuosittain etelään kohti Riihimäkeä, ja jakeluterminaalien painopiste pakenee pk-seudulta pohjoiseen.  Ei ole siis vaikeaa ymmärtää, miksi vuosi vuodelta Riihimäen logistinen aseman käy entistäkin paremmaksi.  

Sijaintilogistiikka on usein mielletty vain logistiikkayritysten mielenkiinnon kohteeksi. Nykyään kun kaikki liiketoiminta tapahtuu globaalissa kilpailuympäristössä, ei sijaintilogistiikka kuitenkaan enää ole vain niiden heiniä. Entistä pienemmät marginaalit ratkaisevat, ja nykyään optimaalinen sijainti on välttämätön miltei kaikissa teollisissa hankkeissa.  Näissä elintarvikealan hankkeissa on kyse siitä, että yhtiöt ovat valinneet Suomen kartalta kannaltaan optimaalisimman sijaintipaikan, ja perustavat nyt uudet yksikkönsä ns. greenfield-hankkeina sinne. Oli tuotannonala mikä hyvänsä, entistä harvempi voi unohtaa sijaintilogistiikan merkityksen. Tämä ajattelun muutos sataa Riihimäen laariin.

Optimaalisen sijainnin määrittämisessä myös työvoiman saatavuudella on jo nyt merkittävä osansa.  Työvoiman saatavuusongelmia koetaan tilastokeskuksen selvityksen perusteella eniten Uudellamaalla, mutta myös mm. Pirkanmaalla, ja monin paikoin Etelä-Suomessa sekä myöskin Lapissa. ”Valkoisia alueita”, joissa työvoiman saatavuusongelmia on vähiten, on Etelä-Suomessa ainoastaan Kanta-Häme ja Kaakkois-Suomi.  Kanta-Hämeessä asuu paljon pk-seudulla pendelöiviä ammattilaisia, joita omalla paikkakunnalla avautuvat työmahdollisuudet kiinnostavat.  Monet tänne etabloituneet yritykset ovat sanoneet, että Riihimäeltä työvoiman saanti oli yllättävänkin helppoa.  Myös työvoiman pysyvyys on hyvä verrattuna pk-seutuun.  Yhdistettynä optimaaliseen sijaintiimme, tulevaisuus on siis valoisa Riihimäen elinvoimaisuuden kannalta.

Kirjoittaja Mika Herpiö on Riihimäen Tilat ja Kehitys Oy:n toimitusjohtaja ja elinkeinojohtaja.

Kysy Etelämantereesta -tapahtuma to 26.3.2015 klo 14-15

Tervetuloa mukaan Kysy Etelämantereesta -tapahtumaan
to 26.3.2015 klo 14-15 SunShine Pop Up -sisäpuistoon Linnan Kauppakeskukseen Hämeenlinnaan.

Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman professori Lauri Arvola kertoo meille juuri päättyneestä tutkimusmatkastaan. Lauri on LUO-verkoston vuoden 2014 yhteistyöosaaja ja ohjausryhmän jäsen.

Ennakkotietoa matkasta voi lukea Vanajavesikeskuksen Blogista

Ota vaikka Cafe Kaunosta kahvi tai tee ja tule mukaan tutkimusmatkalle!

Lisätietoa LUO-verkoston Annelta 050 3011 679 tai anne.horila@hame.fi

Biotalouden mahdollisuudet vai mahdollisuuksien Biotalous

Tarve korvata fossiiliset raaka-aineet ja tuotteet luo tilaa biotaloudelle. Biotalous on biomassojen tuottamista (metsä- ja maatilat, puutarhat ja kasvihuoneet, vedet, jopa kaupungit) ja jalostamista tuotteiksi ja palveluksi. Biotalous pyrkii korvaamaan fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla aina siinä kohdassa, missä se on mahdollista. Tämä siitä syystä, että fossiilisen öljyn ja kivihiilen käyttö aiheuttavat päästöjä ilmakehään, ilmaston muutosta ja maapallon nopeaa lämpenemistä.  Fossiiliset raaka-aineet ehtyvät nykykäytöllä nopeasti, mikä on vakava uhka talouksien kehitykselle ja mikä täytyy jo nyt ottaa huomioon kehityssuunnitelmissa.

Biotalous, joka käyttää uusiintuvia raaka-aineita, on mahdollisuus Suomelle, koska meillä on runsaat metsävarat, runsaat suoalueet ja tuottavat pellot. Meillä on myös muuntumiskykyinen elinkeinorakenne, joka on tottunut käyttämään maan ja metsän mahdollisuuksia, meillä on hyvin koulutettu väestö toteuttamaan muutoksia. Valtiovalta on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Se on nostanut biotalouden kasvukärjeksi asettaen biotaloudelle tavoitteen nostaa tuotoksen 100 miljoonaan euroon ja samalla uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 100 000 lisää.

Suomen metsäteollisuus on ottanut haasteen vastaan, se kehittää ja uudistaa omaa tuotantoaan biotalouden suuntaan niin määrätietoisesti, että Suomen biotaloutta on alettu kutsua metsäbiotaloudeksi. Metsään perustuva biotalous onkin pohjoismainen erityispiirre, muualla biotalouden lähtökohta on vahvasti maataloustuotannossa.

Alueellisten ja paikallisten raaka-ainelähteiden huomioon ottaminen onkin perusteltua biotaloudessa, koska biotalous rakentuu vahvasti aluetalouteen ja siinä oleviin verkostoihin. Jos pohjoismaisen biotalouden pohdintaa jatkaa, niin voisi kuvitella, että Islannissa biotalous perustuu meren tuottamaan biomassaan, kun taas Tanska on lähempänä eurooppalaista maatalousajattelua.

Suomen biotalous ei kuitenkaan kokonaan rakennu metsäteollisuuden kehityksen varaan. Kuten koko Euroopassa myös Suomen sisällä alueelliset raaka-ainelähteet määrittelevät biotalouden kehittymisen suunnan. Metsien ohella meillä on myös tuottavat pellot. Elintarvikeala perustuu jo niin yksikäsitteisesti maan, auringon ja veden tuottamaan satoon ja bioprosesseihin perustuvaan elintarvikkeiden jalostukseen, että sitä ei helposti mielletä biotaloudeksi - vaikka sitähän se aina on ollut.  Suomessa on myös kehittynyt jätteiden käsittely, jossa eri jakeet tehokkaasti erotellaan toisistaan ja otetaan hyötykäyttöön. Tämä on mahdollistanut jätebiomassoihin perustuvan biotalouden kehittymisen.  Tuotteina syntyy mm. kaasua ja etanolia mm. liikenteen polttoaineiksi.

Kanta-Hämeessä biotalouden raaka-aine vaihtoehdot ovat monipuoliset ja siten biotalouden kehittymiselle on hyvät lähtökohdat. Maatalous on vahvaa ja metsät jopa Suomen kasvuisimmiksi todetut. Myös metsien marjat ja puhtaiden vesien kalasto on käytössämme. Runsas väestö tuottaa paljon jätettä ja sitä syntyy myös aktiivisen elinkeinoelämän myötä. Syntyy sivuvirtoja, joita hyödyntämään syntyy yrityksiä. ”Toisen jäte on toisen raaka-aine” on hyvä lähtökohta biotaloudessa jos kohta laajemminkin kierrättämiseen perustuvassa kiertotaloudessa. Kanta-Hämeeseen on keskittynyt merkittävää biotalouteen liittyvää luonnonvaraosaamista, joka on LUO-verkoston avulla vahvistanut yhteistoimintaansa.

Kanta-Hämeen elintarvikesektorilla on vahvat perinteet ja se on edelleen vahva toimija alueella. Alueella on myös paljon pieniä kehittyviä elintarvikeyrityksiä, jotka käyttävät paikallisia raaka-aineita tuotannossaan. Raaka-aineet tuotetaan itse tai hankintaa lähistöltä. Elintarviketuotanto pystyy täällä kohtuulisen helposti kehittymään merkittäväksi biotalouden toimijaksi. Suurin muutostarve koskee ehkä energian käyttöä, siirtymistä hyödyntämään yhä suuremmassa määrin paikallista energiaa.

Metsäsektorin siirtyminen biotalouteen on Kanta-Hämeessä suuremman tehtävän edessä, koska isoja toimijoita alueella ei ole.  Metsäbiotalouden uudet tuotteet, biodiesel, bioetanoli yms. vaativat pitkälle kehitettyä biokemian hyödyntämistä, johon tällä hetkellä näyttäisi olevan vain varaa suurilla toimijoilla. Tulevaisuus voi muuttaa tilanteen.

Toisaalta alueella on paljon pieniä toimijoita, joilla monilla on kehityspotentiaalia. Näitä yrityksiä kehittämällä ja luomalla toimivia verkostoja alueen runsaita puuvaroja voitaisiin tehokkaammin hyödyntää ja jalostaa paikallisesti. Nyt puuvirrat vievät usein alueen ulkopuolelle. Potentiaalia on, ala tarvitsee kehityspanoksia.

Jätteisiin ja sivuvirtoihin pohjautuva biotalous kehittyy Hämeessä hyvää vauhtia.  Forssan seudun kehitys alalla on noteerattu kansainvälisestikin. Forssan järkivihreys on nousemassa brändiksi. Toimialaa on kehitetty yritysvetoisesti ja määrätietoisesti yhdessä kunnallisten päättäjien ja valtakunnallisten kehittäjien kanssa.  Kiimassuon alueelle tulevaisuudessa nouseva pelto- ja jätebiomassoja hyödyntävä biojalostamo nostaa toiminnan uudelle tasolle. Valtakunnallisesti merkittävästä toimintakonseptista hyötyy koko Kanta-Häme.

Kanta-hämäläinen biotalous ei ole vain tuotteiden tuottamista. Biotalous täällä voi rakentua myös aineettomien tuotteiden varaan ja hyödyntää olemassa olevia ekosysteemipalveluja. Matkailu voi hyödyntää laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita, puhdasta luontoa ja upeita järvien kehystämiä maisemia. Kestävä ja energiatehokas asuminen on myös osa biotaloutta. Osaava ja uusiutuvista raaka-aineistaan rikas maakunta omaa kaikki edellytykset nousta biotalouden eturivin toimijaksi.

Kirjoittaja Tapani Pöykkö on HAMKin biotalouden aluetoimintahankkeista vastaava johtaja.

SunShine Pop Up sisäpuisto

Kuusimetsä tuoksuu. Puro solisee.  Aurinko valaisee, sen voi tuntea miltei iholla. Koivutkin ovat puhkeamaisillaan silmuihin, osa kukista on jo täydessä kukassaan. Ihana tammikuinen Hämeenlinna! Mitä ihmettä? Tässä ei suinkaan kuvailla ilmastonmuutoksen kokenutta kotikaupunkiani vuosikymmenten päässä, vaan 2015 vuoden innovatiivisuutta tyhjilleen jääneessä kauppakeskuksessa.

Tänään on vuoroni toimia Pop up park Sunshinen puistotätinä.  20 minuuttia sitten avasimme ovet tälle päivälle ja tukkimiehen kirjanpitoon vierailijoita on jo kirjattu 20. Tällaiselle puistolle on selvästi kysyntää. Kaikki hymyilevät ja ovat ihmeissään. Mitä tämä on?

Hämeenlinnan Lyseon lukiolaiset Ira Hänninen, Netta Anttila, Nina Andersson ja Peppi Perttunen osallistuivat koulunsa Paras idea -kilpailuun ideanaan saada eloa Kauppakeskus Linnaan. Kauppakeskukseen jäi runsaasti tyhjää liiketilaa kauppojen muutettua uuteen keskukseen moottoritien katteelle. Hiljentynyt kauppakeskus tuntui ankealta. Tytöt ideoivat pop up sisäpuiston, joka sai nimekseen Sunshine.

Puiston sisältä löytää kesäisen lämmön ja valon, laajan kirjon kasvillisuutta sekä mahdollisuuden tavata ystäviä luonnonantimien kera. Puisto on suunnattu kaikille kaupunkilaisille rauhallisena levähdyspaikkana. Maailmalla vastaavia puistoja on jo olemassa, Suomessa tämä on uutta.
Itse tulin projektiin mukaan Kestävän kehityksen opintojeni kautta. Ensimmäisessä suunnittelupalaverissa lukiolaiset antoivat suuntaviivoja ja ideointi lähti heti käyntiin Lepaan ja kestävänkehityksen opiskelijoiden, Hämeenliiton ja LUO Luonnonvara-alan verkoston kesken. Jokainen sai osallistua omalla osaamisellaan ja itselleen sopivalla tavalla. Pian yhteistyökumppaniverkosto kasvoi niin suureksi, että oli helppo siirtyä ideoinnista toteutukseen. Puisto rakentui kahdessa viikossa avaamiskuntoon. Se ei ole suinkaan vielä valmis, vaan sitä kehitetään edelleen kaupunkilaisten ideoiden ja ehdotusten pohjalta. Näin siitä rakentuu kaupunkilaisten yhteinen paikka.

Päivystysvuoroni aikana saan valtavasti positiivista ja ihailevaa palautetta kaupunkilaisilta. Ei ole palkitsevampaa hommaa, kuin katsella ihmisten hymyjä ja kuunnella kiitosta. Kommentoinnissa päästään myös yhteiskunnallisesti syvemmälle tasolle, kun puistovieraat pohtivat puiston merkitystä seuraa kaipaavien ihmisten kohtaamispaikkana ja vastalauseena kaupallisuudelle.

Itselleni talkoisiin osallistuminen näytti yhteisön voiman: joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä voi saada jotain merkityksellistä aikaan, kun heillä on yhteinen päämäärä. Ihmisten antama talkootyöpanos, yritysten ja yhdistysten halu osallistua materiaalilahjoituksin sekä kaupungin ja kauppakeskuksen maksama tila kertovat meille tärkeää viestiä: kaiken takana ei sittenkään ole raha. Yhteisöllisyys luo uskoa tulevaan aikana, jolloin liiketilat seisovat tyhjillään.

Puistovuoroni päätteeksi lasken vierailijoita käyneen 350. Toiset kiersivät puiston läpi, toiset istuivat kutomaan. Jotkut hakivat viereisestä kahvilasta eväät mukaansa, niin kuin piknikille kuuluu. Pienet vierailijat maalasivat ikkunataideteosta ja ihmettelivät sisällä kasvavia puita. Ensimmäisellä viikolla kävijöitä oli yhteensä 2 500, ja erilaisia elämyksiä vähintään yhtä monta.

Toiveissa on, että tällaisesta pilotista myös muut ottaisivat mallia. Ensi talvena meillä saattaakin olla sisäpuistoja ympäri Suomen! Ihmiset ottavat uuden kokeilun avoimin mielin vastaan. Yksi huoli yhdistää kuitenkin useimpia puiston vierailijoita: kauan puistoa pidetään kauppakeskuksessa? Pop up hankkeen kesto riippuu monesta eri tekijästä. Yksi tekijä voisit olla sinä! Ilmoittaudu mukaan: www.facebook.com/pages/Sunshine-PopUp-Park/385880534920256

Puistoa fiilisteli Milja Tiainen, joka on HAMKin Kestävän kehityksen aikuisopiskelija.

Valokuvakooste SunShine Pop Up -puiston avajaispäivästä. Kuvaaja on Minna Takala. 

LUO luotaa ja luo uutta

Viime viikolla LUO-verkoston seminaari keräsi ison joukon biotalouden, kiertotalouden, luonnonvarojen ja ympäristöasioiden asiantuntijoita sekä alueen vaikuttajaa yhteen Hämeenlinnan Raatihuoneelle.

Paneeli ja esitelmät olivat asian ytimessä, ruoka oli hyvää. Tunnelma oli katossa ja keskustelut vilkkaita. Uusia kontakteja syntyi, tutustuttiin toisten tekemisiin ja vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa. Yhdessä tekemisen pelinhenki oli selvä: kestävän kasvun avaimet ovat meillä itsellämme. Olemme Kanta-Hämeessä, mutta toimimme globaalissa bisneksessä. Ratkaisuja haetaan vähintään EU-tasolla. Mallina voi toimia vaikka Forssan seudun ratkaisut. Piipertämisetä ei hyödy ihminen eikä luonto.

HAMK on mukana biotalouden koko kentällä. Metsät, pellot ja vedet ovat hamkilaisten tutkimuksen, koulutuksen ja liiketoiminnan kehittämisen alustoja. Unohtaa ei voi tietenkään elintarvikkeiden teollista tuotantoa. Näistä löytyy nykyajattelun mukaa myös kansallisen talouden ja hyvinvoinnin kasvun avaimet. Avaimet ovat siis ihan tässä meidän käsissä. Kansainvälisesti me olemme kiinnostavia kumppaneita juuri tuosta syystä: bio/kiertotalous on meissä.

Vielä takaisin Raatihuoneelle. Luke ja HAMK esittelivät yhteistyötään järkivihreä maatila kokonaisuuden osalta. Mustialaan on rakentumassa tutkimus- ja oppimiskeskus, jossa tulevaisuuden maatilan pyörittämistä helpottavia ratkaisuja tutkitaan, testataan ja jalostetaan käyttöön. Kansallisen valkuaisaineomavaraisuuden parantaminen on yhtenä tavoitteena. Ruokaa ja rehua pitää tuottaa (ja syöttää) tehokkaammin ja pienemmin ympäristövaikutuksin. Lammin biologisen aseman väki kertoi alueellisesta opetusyhteistyöstä mm. riistatalouden alalla. Osaajat liikkuvat, tilat joustavat ja tieto vaihtaa omistajaansa. Tietoa siis tarttuu uusiin päihin. Kun tiedon tulokulma aina vähän muuttuu, syntyy uusia ajatuksia. Uudistuneita toimintamalleja tarvitaankin, ei siis pelkästään tästä maailman talouden tilanteesta selviämiseen, vaan kestävämmän tulevaisuuden rakentamisen. Tulevaisuuden, jossa meille on tarjolla työpaikkoja, hyvinvointia ja puhdasta luontoa.

Hyvää uuden kasvukauden odotusta.

Kirjoittaja Janne Salminen on HAMKin vararehtori.

Luken aika on alkanut

Viimeisen vuoden olen päättänyt esitykseni diaan jossa todetaan ”Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotanto yhdistyvät Luonnonvarakeskukseksi, joka aloittaa toimintansa 1.1.2015”. Välillä muistin mainita MTT:n olleen 116-vuotias, Venäjän keisarin Nikolai II:n vuonna 1898 Maanviljelys-taloudelliseksi koelaitokseksi perustama ja nyt sitten Suomen nykyhallinnon lopettama. Toki väliin on mahtunut jokunen uudistus niin valtio- kuin MTT tasolla ja pystyyhän esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunki esittämään vielä paljon pidemmän historiallisen taustan.

Uusi Luke leventää menneen MTT:n hartioita ja sen tehtävänä on uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvan kilpailukykyisen elinkeinotoiminnan sekä hyvinvoinnin ja maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen.

Biotalous on tutkimuksessa keskeisessä strategisessa roolissa, onhan hallituksen tavoitteena kasvattaa biotalouden tuotos sataan miljardiin euroon ja luoda alalle vuoteen 2025 mennessä 100 000 uutta työpaikkaa. Biotalous edellyttää ravinteiden, veden ja hiilen kierrättämistä sekä tuotantoteknologioiden muuttamista energiatehokkaiksi ja uusiutuvalla energialla toimiviksi.  Luken on tarkoitus tuottaa kestävän tuotannon ja kulutuksen avuksi mittareita, kriteereitä, kannustimia ja seurantamenetelmiä. Tehtävänä on kehittää Suomeen uusia liiketoimintakonsepteja ja kilpailuedellytyksiä, joilla Suomi saadaan kestävän kasvun tielle. Biotalous on käsitteenä laaja ja vaikea mieltää, meidän kehittäjien tehtävä on konkreettisin esimerkein avata sitä. Tässä tarvitaan monenlaista osaamista, jota esimerkiksi Luo – verkostossa on.

Valtion tutkimuslaitosten budjettiosuudesta merkittävä osa siirtyy valtioneuvoston ja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen alaisuuteen ja muuttuu kilpailtavaksi. Suuria odotuksia on myös EU:n tutkimusrahoituksen hyödyntämisen tehostamisella. Jo nyt tiedetään, että Luken paineet karsia kustannuksia ja toimipaikkoja ovat suuret. Kaikki meistä tiedostavat kansainvälisen tutkimuksen tarpeellisuuden ja sen tuomat mahdollisuudet. Myös ”EU-raha” on erittäin kilpailtua, on siis hyvissä ajoin rakennettava myös kansallisia konsortioita.

Samalla kun korostetaan kansainvälistymisen merkitystä, on varmistettava myös tulosten ja uusien ajatusten jalkauttaminen kentälle. Tässä alue- ja maaseutukehittämisen rahoitusinstrumentit ovat tärkeitä. Maassa toimii tuhansia paikallisia laajan biotalouden käsitteen piirissä toimivia yrityksiä, joilla on suuri aluetaloudellinen merkitys. Näiden kehittämistä ei biotalouden kansainvälistymishuumassa saa unohtaa.

Kirjoittaja Erkki Vasara on Luonnonvarakeskus Luken tutkija,


www.luke.fi