Tarve korvata fossiiliset raaka-aineet ja tuotteet luo tilaa biotaloudelle. Biotalous on biomassojen tuottamista (metsä- ja maatilat, puutarhat ja kasvihuoneet, vedet, jopa kaupungit) ja jalostamista tuotteiksi ja palveluksi. Biotalous pyrkii korvaamaan fossiiliset raaka-aineet uusiutuvilla aina siinä kohdassa, missä se on mahdollista. Tämä siitä syystä, että fossiilisen öljyn ja kivihiilen käyttö aiheuttavat päästöjä ilmakehään, ilmaston muutosta ja maapallon nopeaa lämpenemistä. Fossiiliset raaka-aineet ehtyvät nykykäytöllä nopeasti, mikä on vakava uhka talouksien kehitykselle ja mikä täytyy jo nyt ottaa huomioon kehityssuunnitelmissa.
Biotalous, joka käyttää uusiintuvia raaka-aineita, on mahdollisuus Suomelle, koska meillä on runsaat metsävarat, runsaat suoalueet ja tuottavat pellot. Meillä on myös muuntumiskykyinen elinkeinorakenne, joka on tottunut käyttämään maan ja metsän mahdollisuuksia, meillä on hyvin koulutettu väestö toteuttamaan muutoksia. Valtiovalta on tarttunut tähän mahdollisuuteen. Se on nostanut biotalouden kasvukärjeksi asettaen biotaloudelle tavoitteen nostaa tuotoksen 100 miljoonaan euroon ja samalla uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 100 000 lisää.
Suomen metsäteollisuus on ottanut haasteen vastaan, se kehittää ja uudistaa omaa tuotantoaan biotalouden suuntaan niin määrätietoisesti, että Suomen biotaloutta on alettu kutsua metsäbiotaloudeksi. Metsään perustuva biotalous onkin pohjoismainen erityispiirre, muualla biotalouden lähtökohta on vahvasti maataloustuotannossa.
Alueellisten ja paikallisten raaka-ainelähteiden huomioon ottaminen onkin perusteltua biotaloudessa, koska biotalous rakentuu vahvasti aluetalouteen ja siinä oleviin verkostoihin. Jos pohjoismaisen biotalouden pohdintaa jatkaa, niin voisi kuvitella, että Islannissa biotalous perustuu meren tuottamaan biomassaan, kun taas Tanska on lähempänä eurooppalaista maatalousajattelua.
Suomen biotalous ei kuitenkaan kokonaan rakennu metsäteollisuuden kehityksen varaan. Kuten koko Euroopassa myös Suomen sisällä alueelliset raaka-ainelähteet määrittelevät biotalouden kehittymisen suunnan. Metsien ohella meillä on myös tuottavat pellot. Elintarvikeala perustuu jo niin yksikäsitteisesti maan, auringon ja veden tuottamaan satoon ja bioprosesseihin perustuvaan elintarvikkeiden jalostukseen, että sitä ei helposti mielletä biotaloudeksi - vaikka sitähän se aina on ollut. Suomessa on myös kehittynyt jätteiden käsittely, jossa eri jakeet tehokkaasti erotellaan toisistaan ja otetaan hyötykäyttöön. Tämä on mahdollistanut jätebiomassoihin perustuvan biotalouden kehittymisen. Tuotteina syntyy mm. kaasua ja etanolia mm. liikenteen polttoaineiksi.
Kanta-Hämeessä biotalouden raaka-aine vaihtoehdot ovat monipuoliset ja siten biotalouden kehittymiselle on hyvät lähtökohdat. Maatalous on vahvaa ja metsät jopa Suomen kasvuisimmiksi todetut. Myös metsien marjat ja puhtaiden vesien kalasto on käytössämme. Runsas väestö tuottaa paljon jätettä ja sitä syntyy myös aktiivisen elinkeinoelämän myötä. Syntyy sivuvirtoja, joita hyödyntämään syntyy yrityksiä. ”Toisen jäte on toisen raaka-aine” on hyvä lähtökohta biotaloudessa jos kohta laajemminkin kierrättämiseen perustuvassa kiertotaloudessa. Kanta-Hämeeseen on keskittynyt merkittävää biotalouteen liittyvää luonnonvaraosaamista, joka on LUO-verkoston avulla vahvistanut yhteistoimintaansa.
Kanta-Hämeen elintarvikesektorilla on vahvat perinteet ja se on edelleen vahva toimija alueella. Alueella on myös paljon pieniä kehittyviä elintarvikeyrityksiä, jotka käyttävät paikallisia raaka-aineita tuotannossaan. Raaka-aineet tuotetaan itse tai hankintaa lähistöltä. Elintarviketuotanto pystyy täällä kohtuulisen helposti kehittymään merkittäväksi biotalouden toimijaksi. Suurin muutostarve koskee ehkä energian käyttöä, siirtymistä hyödyntämään yhä suuremmassa määrin paikallista energiaa.
Metsäsektorin siirtyminen biotalouteen on Kanta-Hämeessä suuremman tehtävän edessä, koska isoja toimijoita alueella ei ole. Metsäbiotalouden uudet tuotteet, biodiesel, bioetanoli yms. vaativat pitkälle kehitettyä biokemian hyödyntämistä, johon tällä hetkellä näyttäisi olevan vain varaa suurilla toimijoilla. Tulevaisuus voi muuttaa tilanteen.
Toisaalta alueella on paljon pieniä toimijoita, joilla monilla on kehityspotentiaalia. Näitä yrityksiä kehittämällä ja luomalla toimivia verkostoja alueen runsaita puuvaroja voitaisiin tehokkaammin hyödyntää ja jalostaa paikallisesti. Nyt puuvirrat vievät usein alueen ulkopuolelle. Potentiaalia on, ala tarvitsee kehityspanoksia.
Jätteisiin ja sivuvirtoihin pohjautuva biotalous kehittyy Hämeessä hyvää vauhtia. Forssan seudun kehitys alalla on noteerattu kansainvälisestikin. Forssan järkivihreys on nousemassa brändiksi. Toimialaa on kehitetty yritysvetoisesti ja määrätietoisesti yhdessä kunnallisten päättäjien ja valtakunnallisten kehittäjien kanssa. Kiimassuon alueelle tulevaisuudessa nouseva pelto- ja jätebiomassoja hyödyntävä biojalostamo nostaa toiminnan uudelle tasolle. Valtakunnallisesti merkittävästä toimintakonseptista hyötyy koko Kanta-Häme.
Kanta-hämäläinen biotalous ei ole vain tuotteiden tuottamista. Biotalous täällä voi rakentua myös aineettomien tuotteiden varaan ja hyödyntää olemassa olevia ekosysteemipalveluja. Matkailu voi hyödyntää laadukkaita ja puhtaita elintarvikkeita, puhdasta luontoa ja upeita järvien kehystämiä maisemia. Kestävä ja energiatehokas asuminen on myös osa biotaloutta. Osaava ja uusiutuvista raaka-aineistaan rikas maakunta omaa kaikki edellytykset nousta biotalouden eturivin toimijaksi.
Kirjoittaja Tapani Pöykkö on HAMKin biotalouden aluetoimintahankkeista vastaava johtaja.
