Verkostot ovat nykyajan sosiaalisen ja taloudellisen kanssakäymisen muotoja. Ne eivät synny juhlallisilla allekirjoitustilaisuuksilla eivätkä johdon mahtikäskyillä. Niiden muoto muovautuu tilanteen, ajan ja paikan mukaan, nykyisin kuitenkin yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumattomana ihmisten välisenä kanssakäymisenä. Yleensä parhaiten toimivat sellaiset verkostot, jossa vuorovaikutus on avointa ja osapuolet kokevat siitä hyötyvänsä.
Onko tuloksia maksimoivassa, kustannuksia minimoimassa sekä ajanhallintaa peräänkuuluttavassa kehittämiskulttuurissa sijaa verkostoille, joissa välitön hyöty ei ehkä heti näy päällepäin? Onneksi on. Tästä on jo kokemusta päättyneeltä ohjelmakaudelta Kasvua Hämeessä –ohjelmasta, jossa on eri hankkeiden yhteistyöllä saatu aikaan vahva tahtotila alueen ruokatuotannon kehittämiseksi. Ohjelmaan kuuluneessa Huomisen Osaajat-hankkeessa on lisätty asiantuntijoiden vuorovaikutusta ja vahvistettu osaamista. Pian käynnistyvä uusi Manner-Suomen maaseutuohjelma mahdollistaa myös kokeiluhankkeet, joissa riskinotto ja epäonnistuminen ovat sallittua. Melkoinen edistysaskel kokeilevan kehittämiskulttuurin suuntaan.
Kysymys kuuluu, miten tällaista sallivaa kokeilukulttuuria synnytetään. Pellepelottomia, propellipäisiä yrittäjiä löytyy jo maaseudulta. Sinnikkäimmät ovat toteuttaneet kokeilunsa yrityksen ja erehdyksen kautta omalla rahalla ja riskillä, joskus ehkä lähiyhteisön naurun saattelemina. Jotkut kokeilut onnistuvat, useimmat eivät. Kaikilla ei riskinottokykyyn ole varaa tai mahdollisuutta. Siksi tarvitaan aitoihin oppimisympäristöihin syntyviä koelaboratorioita. Tästä erinomainen esimerkki on HAMKin Mustialaan sijoittuva Järkivihreä maatila-hanke. Tämäntyyppisiä kokeiluita maatalousyrittäjät tervehtivät ilolla. Lisää tarvitaan!
Toinen maaseudun kokeilukulttuurin syntymisen edellytys on, että yrittäjät, tutkijat ja kehittäjät kohtaavat. Tässä LUO-verkostolla on mahdollisuus näyttää voimansa. Luonnonvara-alan osaamisresursseista ei meillä ole pulaa. Seuraavaksi LUO-verkosto pitää tehdä näkyväksi yrittäjille. Uuden sukupolven maitolaitureilla ja pellonpiennarpäivillä kohdataan ja vaihdetaan ajatuksia. Vuorovaikutukselle tarvitaan puitteet, jotka eivät aina synny itsekseen. Siksi tarvitaan verkoston kokoajia ja kehittäjiä, joilla on intohimoa ja kykyä tarttua haasteisiin ja etsiä niihin ratkaisuja.
Hämeessä on 186 600 hehtaaria maatalouskäytössä olevaa peltoa ja noin 620 000 hehtaaria metsää, joista valtaosa on yksityisomistuksessa. Ne tarjoavat lähes rajattomat mahdollisuudet biotalouden eri osa-alueiden liiketoiminnan lähteiksi. Tulevaisuudessa pellot voivat tuottaa ravinnon lisäksi ravinteita, biorehuja ja -polttoainetta. Metsien puumassasta voidaan jalostaa täysin uusia käyttösovelluksia. Uusiutuvan ja hajautetun energiantuotannon mahdollisuudet ovat täyskäytössä. Erilaiset biotalouden varaan rakentuvat palvelut ovat arkipäivää. MTK on laskenut, että vuonna 2030 maatilojen yhteinen energiatuotanto voisi olla maatalouden energiankulutusta suurempi mikäli tätä tukeva innovaatio- ja kasvupolitiikka tehdään mahdolliseksi.
Biotalouden kasvuun tarvitaan neuvontaa, kannustusta ja investointien tukemista. Tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tarvitaan julkista rahoitusta ja innovaatioiden kaupallistamiseen yritysten mukanaoloa. Kaikkeen tähän tarvitaan yhteiskunnan vahva tahtotila, joka juhlapuheista siirtyy käytäntöön. Olisiko meillä Hämeessä siihen valmiina verkosto, jolla on kykyä yhteistyöhön ja halua rajojen rikkomiseen? Lähtökohdat ovat hyvät, eiköhän ryhdytä töihin!
Kirjoittaja Päivi Rönni on MTK Hämeen vt. toiminnanjohtaja. Valokuva on HAMKin aidosta oppimisympäristöstä. Kuvan on ottanut Reima Kallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti